Nyt jos saisin jostakin viulun olisi kaikki musisoinninaikaiset lapsenhoito-ongelmat ratkaistu. Aurelia on niin tyytyväinen kun saa itse soittaa mukana kaikessa. Ja tulee niin iso suru, kun lainaviulu pitää palauttaa takaisin omistajalleen. Vähän, että: kaikilla muilla lapsilla täällä on basso! Epäreilua!!! (Aurelia sanoo kaikkia kielisoittimia bassoiksi). Leirillä on myös paljon innokkaita pikkuopettajia, jotka mielellään opettavat Aurelialle soittamista.
 |
| Aurelia ja leirin innokkaimmat ja äänekkäimmät soitonopettajat. |
Tässä myös eilen ottamia videoita, toivottavasti onnistun myös saamaan sen tähän toimimaan. Parhainta videopätkää, missä Aurelia hytkyy ja soittaa lentävää spiccatoa en voinut ladata, koska meidän hitaalla tietokoneella se kestäisi noin 83 minuuttia. Ja tässä koneella on iltaisin aina jonoa... Ehkä laitan sen jonain toisena kertana. Tässä ekassa videossa ei ihan tuo jousitekniikka vielä löytynyt. Musisoinnin iloa sitäkin enemmän :)
Tästä videosta kuuluu jo jotain soiton ääniäkin.
Leirillä on toinenkin vauva joka tykkää soittaa mukana orkesterissa. Hän soittaa lyömäsoittimia isänsä kanssa. Näillä pikkulaisilla on muutenkin samat intressit: pallojen perässä juoksentelu ja portaiden sotkeminen katuliiduilla. Alla pellavapäiden herkkä hetki ruokalassa.
Illalla pidin leiriläisille pienen rentoutuskonserttisession. Lapset tykkäsivät tosi paljon ja hurrasivat innoissaan soitolleni. Moni tuli myös selittämään, miten se värähtely tosiaan tuntuu kehossa! Hauskoja pikku söpöläisiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti