Hieno askel kohti uutta elämänrytmiä! Eilen menin nukkumaan jo yhdeksältä ja heräsin tähän aamuun - ihan yhtä tokkuraisena kuin ennenkin. Vissiin ottaa vähän useamman kerran päästä univajeesta eroon. Univajehan johtuu pelkästään iltamyöhäisestä bloggailusta ja facebookkailusta. Eli on pidettävä voittona, että on päässyt jo nukkumaanmenoaikaan nukkumaan!
Aamulla keittiössä minua odottivat isot sammiolliset lähdevettä.Tosi luksusta! Kaikenlaisia kalliita ihmevempeleitä myydään, millä vesijohtovedestä saa laadukkaamman, mutta parasta on kyllä valita alunperinkin laadukasta vettä! Tämä vesi tuntuu paljon virkistävämmältä ja janoa sammuttavammalta kuin tunkkainen vesijohtovesi. Plaseboa?? En tiedä, eikä sen väliä.
 |
| En ole muokannut kuvan värejä, vesi on näköjään sinistä! |
Miehelläni on tapana treenata Sippoin-juttuja aamuisin. Aurelia on niistä kovin innostunut ja matkii parhaansa mukaan. Tänään Aurelia hieman avusti isäänsä, joka venytteli jalkojaan kuntoon.
Isoäitini soitti kuulumisia kysyäkseen. Hän on sellainen mainio teräsmummeli, onkohan hän nyt 86v tai jotain sellaista. Surffailee netissä ja facebookka :) Minäkin haluan tuollaiset geenit! Ai niin saattaahan minulla ollakin! :)
Se hyvä puoli tässä tavaroiden hukkaamisessa on, että se aina piristää päivää tosi paljon kun yhtäkkiä löytää jonkun hukkaamansa esineen. Tulin tosi iloiseksi kun löysin teräksisen juomapulloni (jonka tiesin jääneen musiikkiopistolle), mutta samalla löysin myös kadonneen lippikseni! Jee, vähän kuin joulu :) Teräksinen vesipullo on suosikkini. Vesi on aina viileää ja raikasta, eikä tarvitse pohtia tuliko juuri kulauttaneeksi suustaan alas minkä verrana bisfenolia ja ftalaatteja ja mitä näitä nyt on.
Meidän jumppalassa on hauskoja jumppareita. Melko hulluja siis :) Tänään olin sijaistamassa BodyCombattia ja kyllä se taas vain näkyi, kuului ja haisi :P On se mahtavaa kun koko salillinen laittaa itsensä likoon ja tekee täysillä :) Mistä tuli mieleen, että tuota peruskestävyyttä varmaan kannattaisi kanssa treenata välillä, eikä aina vain mennä mätöttää täysillä... Mullahan tosiaan on nuo uudet juoksuvaunut... hmm... No excuses! No huomenna sitten (aina käyttökelpoinen fraasi)...
Aurelia oli sillä aikaa lapsiparkissa ja siellä sattui pieni vahinko... Onneksi minulla oli ylimääräiset (omat) shortsit mukana, joista tuli oikein hyvät ja rennot housut märkien tilalle.
Suupieltä hieman nyki kun kadulla käveli vastaan kaapin kokoinen äijänkäppyrä, jolla oli paidanrinnuksissa teksti:
Älä välitä pikkuisesta,VARO VAIMOANI
Illasta anoppini tuli kylään. Se tarkoittaa hyvää apua lastenhoidossa ja hieman enemmän omaa aikaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti