lauantai 26. marraskuuta 2011

Kakkukikkailua ja smurffitietoutta

Olen aika hyvin oppinut erottamaan ja poimimaan esiin hyvät asiat omassa elämässäni. Mutta oi! Kunhan vielä opin hyödyntämään tätä samaa taitoa parisuhteeseen, niin varmasti sekin pääsee aivan uudenlaiseen nousuun. Mieheni tuskin innostuu, jos tänne blogiin raportoin kovasti parisuhdettamme (ja ketä se nyt edes kiinnostaisi...). Mutta esimerkinomaisesti jos tästä päivästä kuitenkin luettelen hyvät jutut, niin onhan minulla aika ihana mies, vai mitä! :)

*Kävi aamukymmeneltä kirjastossa hakemassa meille Back to the Future 1-elokuvan.
*Kävi samalla kaupassa.
*Toi tullessaan minulle synttärilahjaksi hellävaraista tiskiainetta herkkänahkaisille, vai oliko se ..herkkäihoisille...? (Tapio antaa minulle aina siivous/kodinhoitoaiheisia lahjoja, romanttista, ..eikö?). Ja vielä toinenkin lahja minulle: Tiskihanskat, mutta ei minun kokoa, vaan hänen omaa ..kokoaan, sisältäen lupauksen tiskata vähintään kerran kuukaudessa :D
*Kehui ja söi hyvällä ruokahalulla tekemiäni raakakakkuja.
*Tiskasi vieraitten lähdettyä <3
*Pesi ainakin neljä koneellista pyykkiä.


Tänään siis tosiaankin pääsin jälleen kakkukikkailuun :) Tuli aika villejä kakkuja, kaipaavat ehkä hieman hienosäätöä, ennen kuin reseptit julkaistaan :P Tai no, mansikkakakusta tuli tosi hyvä, sen resepti on suunnilleen sama kuin tämän, mutta mustaherukoiden ym. tilalle 1kg sulaneita pakastemansikoita, joista mehut valutettu pois.

Kakun leikkaaminen vaati keskittymistä.

Niin, se toinen kakku oli tosiaan vähän villimpi. Alempi kerros makua spirulina-raakakaakao-lime ja päällimmäinen (raaka-)valkosuklaamousse. Maku oli vahva ja virkistävä, ja ulkonäkö lähinnä pinaattimunakas... Ja se lässähti tosi tyylikkäästi kun poistin irtopohjavuoan reunat, kunnes hiffasin laittaa sen pakastimeen hetkeksi... Tämä kakku oli todella täyttävää! Ennen puolta päivää nautitut raakakakut pitivät nälkäämme niin tehokkaasti, että söimme seuraavan kerran vasta kuudelta illalla... :) Reseptiä laitan kehiin kunhan hieman kehittelen tätä ideaa eteenpäin.


Aurinko on mahtava! Pelkästään sen näkeminen tekee ihmeitä tähän vuodenaikaan. Maailma näyttää heti niin upealta!




Oikea syntymäpäiväni oli eilen. En meinannut muistaa sitä, ennen kuin puhelimeen tuli onnitteluviestejä. En edes, vaikka jouduin kirjoittamaan hetun lipuntarkastajan lappuun. Oma korttini oli kyllä voimassa, mutta se oli jäänyt kotiin, joten lainasin mieheni korttia päästäkseni sinne (kotiin). Tässä arvokasta tietoa kaikille, jotka vahingossa tai tarkoituksellisesti matkustavat jonkun toisen kortilla: Jos tarkastajat tulevat, ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA NÄYTÄ NIILLE SITÄ KORTTIA! Sano suoraan, että kortti jäi kotiin, tai jos pystyt, teeskentele ensin etsiväsi sitä vimmatusti. Tarkastajat nimittäin ottavat kortin pois kokonaan ja kortin haltija pääsee vasta parin päivän viiveellä hakemaan sen jostain toimistosta. Tässäkin veemäisessä tilanteessa oli hyvää. Paitsi, että opin yllämainitun asian, olivat muut matkustajat kovin empaattisia ja pitivät puoliani tarkastajia vastaan. Tuli oikeasti tippa linssiin, kun matkustajat niin välittivät. "Sympatiat on kyllä ihan täysin sun puolella!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti