Sen sijaan, että olisin räpeltänyt puhelinta tai lukenut lehteä, käytin bussimatkan ikkunasta ulos katsellen ja miettien. Ajatukset kulkivat miettimään ajan olemusta. Ensin ajattelin, että nyt-hetki on äärimmäisen lyhyt ja ohikiitävä. Että eläminen nyt-hetkessä on kuin veitsenterällä kulkemista. Mutta sitten tuumasin, että oikeastaan nyt-hetki on kokoajan. Ihan kokoajan. Se on ääretön, niin kauan kuin aikailmiö on olemassa. Aikailmiö on yksi niistä harvoista elämän ilmiöistä, mitä ihminen ei vielä ole oppinut muokkaamaan ja käyttämään hyväkseen.
Sitten aivan yhtäkkiä keksin aikakoneen! Aivan ällistyttävän helpon, mutta hyvin toimivan. Ainakin osaan itse käyttää sitä hyvin tehokkaasti. Näin se toimii: Siirrän sillä jonkin, minkä tahansa esineen, esimerkiksi kotiavaimeni ajassa eteenpäin kohtaan X. Tällöin avain lakkaa olemasta minun nyt-hetkessäni niin kauan, kunnes koittaa se kohta X, joka siis on se hetki, jolloin löydän hukkuneen avaimen! :) Nerokasta :)
Maailma on kaunis! Vaikka on ollut kiireistä ja työntäyteistä, päätin, että aina tilaisuuden tullessa pysähdyn ja nautin kauneudesta silti. Elämä on nyt eikä huomenna!
.
.
.
.
.
.
Viime päivät ovat kuluneet tehokkaasti jälleen Suomalaisen Barokkiorkesterin treeniessä. On se vaan hienoa, että saa tehdä tällaista hommaa! :) Hieman huono omatunto on ollut, koska treenit ovat kestäneet pitkään ja Aurelia on ollut kotona isin ja mummon hoidossa. Tänään sain ihanan yllätyksen: Pieni palleroinen tuli tervehtimään minua soittotreeneihin <3 Cembalo kiinnosti kovasti.
Nyt olisi muuten jälleen vapaalippua jaossa! Tässäpä oivallinen mahdollisuus isänpäivän viettoa ajatellen! Eli Suomalaisen Barokkiorkesterin isänpäiväkonsertti Espoon Leppävaarassa Sellosalissa su 13.11. klo 15. Ohjelmassa kaikkea kivaa, katso lisää tuosta em. linkistä. Jos kiinnostuit, laita sähköpostia tai FB-viestiä. Nopein voittaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti