torstai 20. kesäkuuta 2013

Elämän tarkoituksen jutun juoni

Varoitus: sisältää uskomuksellisesti värittynyttä tekstiä!

Olen pienestä asti uskonut, että olemme tässä elämässä jotakin tarkoitusta varten, ehkä harjoittelemassa jotakin ominaisuutta, vaikkapa sisukkuutta haastavissa tilanteissa, varmastikin oppimassa jotakin, myöskin auttamassa toisiamme ja kaiken kaikkiaan kehittymässä ihmisinä. Ajatus siitä, että olemme saaneet tämän elämän mahdollisuutena harjoitella, oppia, auttaa jne on mielestäni lohdullinen. Samalla se selittää sen, miksi elämä on välillä niin vaikeaa. Jos kaikki menisi strömsöläisittäin, kuin itsestään, ei olisi tarvetta harjoitella, ei oppisi mitään eikä tarvitsisi auttaa ketään tai edes itseään. Mieti kuinka pientä henkilökohtaista ja yleisempääkin kehitystä sellainen tuottaisi! Ja olisikohan se muuta aika **** tylsää!

Jo kauan sitten päähäni pälkähti hyvin vahvasti ajatus – tai pikemminkin kaukainen mutta vahva muisto – että yksi elämän tarkoituksista on nauttia elämästä. Aluksi se tuntui kovin kummalliselta ja hyvin ristiriitaiselta ajatukselta. Ensinnäkin, mitä järkeä olisi elää elämää strömsöläisittäin nauttien? Ilman syytä harjoitella ja oppia, ilman että tarttis koskaan auttaa tai saada apua, ilman mitään kehitystä? Ja toisekseen, jos se kerta on elämän tarkoitus, niin miksi elämä sitten on välillä niin kamalan ärsyttävää ja ikävää, jopa kärsimystä!?!!?

Yhtäkkiä tämä ajatus putkahti taas, mutta tällä kertaa tajusin mistä on kyse!

On paljon kivempaa kun valitsee olla iloisella mielellä!
.

Se, että elämä on välillä hankalaa onkin koko jutun juoni! Elämän tarkoitus on kyllä nautiskella, mutta tarkemmin ottaen se tarkoittaa elämän aktiivista muovaamista nautittavaksi. Ja nimenomaan muokkaamista itse, oman päänsä sisällä, ajatuksissa ja erityisesti asennoitumisissa. Eli kaikissa tilanteissa, ja aivan erityisen tehokkaasti niissä ärsyttävissä tilanteissa todellakin etsiä se hyvä puoli ja – nauttia! Ne ärsyttävät tilanteet on niitä kaikkein parhaimpia harjoittelu- ja oppimismahdollisuuksia kääntämään v*tutus iloksi! Pidän tottakai ikäviä asioita äärimmäisen epätoivottuina ja onkin aika jees, että elämä tarjoaa ärsyttäviä hetkiä myöskin pienemmässä mittakaavassa. Paras onkin harjoitella niillä, ettei tarvii kantapään kautta oppia! Ehkä voisikin tiivistää, että elämän tarkoitus on oppia itse kääntämään v*tutus iloksi! (Sen sijaan, että vaikkapa syyttää yhteiskuntaa, lapsuutta, sitä sun tätä kaikesta v*tuttavasta asiasta!)

Metrolehdessä oli mitä parhain kolumni tänään. Kirjoittaja luetteli perinteisimmät valituksenaiheet ja kertoi, miksi ei tänään ärsyyntynyt niistä. Hyvin oivallettuja juttuja mielestäni! Kuinka pienen pieni asennemuutos oikeasti on helppo ja kuinka se tekee elämästä todella paljon miellyttävämmän!

Löydettiin kummallinen, iso sieni, joka tuoksui hyvälle. Ei syöty.

.
Iloista juhannusta!

1 kommentti:

  1. Asiaa! Enpä paljon keksi lisättävää :D

    VastaaPoista