"Positiivinen ajattelu" vaikuttaa välillä melkein haukkumasanalta. Silloin tietysti tarkoitetaan ns. ruotsalaista yltiöpositivismia, että vaikka kuinka elämä potkii päähän ja tuntuu pahalta, niin kulissit ennen kaikkea ja teeskennellään onnellisia. Tämä oma positiivisuusprojekti haluaa kuitenkin olla sisältäpäin kumpuavaa, aitoa hyvään oloon kasvamista.
Toisinaan onnistun positiivisessa asennoitumisessa hyvin. Osaan jo melko hyvin torjua valittajamummojen, huonojen asiakaspalvelijoiden ja äksykuskien ikävät vaikutteet (sen sijaan, että vastaisin samalla mitalla), välillä jopa huumorin ja ystävällisyyden kautta tukemaan heitä kääntämään itse negatiivisuutensa valoisammaksi. Mutta voi että on haastavaa, kun ikävät vaikutteet tulevat läheiseltä ja rakkaalta ihmiseltä! Tässä minulla on totisesti älyttömän tiukka harjoittelun paikka ja vielä reilusti kehittymisen varaa! (Päätin ilmaista asian näin, posiitiiviseen sävyyn. Toinen helpompi, mutta takapakkiin johtava tapa olisi ollut rypeminen tämänaamuisessa positiivisen asennoitumiseni epäonnistumisessa läheisessä ihmissuhteessa. Mikä sen puoleen ei olisi tähän blogiin kuulunutkaan...)
Mutta tässä päivässä on ollut suorastaan häkellyttävän paljon hyvää myös! Ensinnäkin, olen saanut hieman tolkkua soittopuuhiini ja varmistettua yhden konsertinkin. Saa laittaa kalenteriin Deep Relaxing Sounds, 26.10. klo 17 Kulttuurikeskus Caisan olohuone. Sinne mahtuu vain 20 hlöä, joten suosittelen varaamaan paikkasi sähköpostitse tai voi sen varata vaikka tähän tekstiin kommentoimallakin. Konsertti on ilmainen ja kestää n 60min. Laitan siitä hienoja mainoksia feisbuukkiin myös kunhan ehdin :) Joten jos et vielä ole FB-kaverini, niin laita äkkiä pyyntö tulemaan :) Jos tuntuu, että Deep Relaxing Sounds, never heard? niin tutustu toki aiheeseen tarkemmin täältä.
Palatakseni tuohon ruotsalaisaiheeseen, niin tänään olin lähellä ryhtyä teeskentelemään hyvää oloa. Aamu oli tosiaan ollut "haasteellinen" (hieman epäluuloisesti suhtautuen tähän muotisanaan...) ja minun oli päästävä takaisin omaksi itsekseni. Ajattelin, että sehän on vähän kuin naurujooga: fake it 'til you make it, teeskentele nauravasi, kunnes se alkaa tuntumaan niin pöhköltä, että naurat oikeasti. On siinä jotain pointtiakin, nimittäin kun väkisin väänsin hymyn naamalle, alkoi olokin tuntumaan kevyemmältä. Samassa kohdalleni osui ihana, aidosti iloinen tuttavani ojentaen minulle kassillisen kriikunoita! Hymy välähti samantien ihan itsestään ja aidosti kasvoilleni. Tämän henkilön iloisuus tarttui! Kiitos elämä kun annat myös tällaisia yhteentörmäyksiä! <3 Tästä opin myös sen, kuinka arvokasta on, että jaamme hyvästä olostamme silloin kuin meillä sitä on! Niinkin näennäisesti pieni asia kuin hymy ja ystävällinen sana voi oikeasti pelastaa toisen ihmsen päivän! Ei maksa mitään mutta taatusti maksaa itsensä takaisin! :)
Toisinaan onnistun positiivisessa asennoitumisessa hyvin. Osaan jo melko hyvin torjua valittajamummojen, huonojen asiakaspalvelijoiden ja äksykuskien ikävät vaikutteet (sen sijaan, että vastaisin samalla mitalla), välillä jopa huumorin ja ystävällisyyden kautta tukemaan heitä kääntämään itse negatiivisuutensa valoisammaksi. Mutta voi että on haastavaa, kun ikävät vaikutteet tulevat läheiseltä ja rakkaalta ihmiseltä! Tässä minulla on totisesti älyttömän tiukka harjoittelun paikka ja vielä reilusti kehittymisen varaa! (Päätin ilmaista asian näin, posiitiiviseen sävyyn. Toinen helpompi, mutta takapakkiin johtava tapa olisi ollut rypeminen tämänaamuisessa positiivisen asennoitumiseni epäonnistumisessa läheisessä ihmissuhteessa. Mikä sen puoleen ei olisi tähän blogiin kuulunutkaan...)
Palatakseni tuohon ruotsalaisaiheeseen, niin tänään olin lähellä ryhtyä teeskentelemään hyvää oloa. Aamu oli tosiaan ollut "haasteellinen" (hieman epäluuloisesti suhtautuen tähän muotisanaan...) ja minun oli päästävä takaisin omaksi itsekseni. Ajattelin, että sehän on vähän kuin naurujooga: fake it 'til you make it, teeskentele nauravasi, kunnes se alkaa tuntumaan niin pöhköltä, että naurat oikeasti. On siinä jotain pointtiakin, nimittäin kun väkisin väänsin hymyn naamalle, alkoi olokin tuntumaan kevyemmältä. Samassa kohdalleni osui ihana, aidosti iloinen tuttavani ojentaen minulle kassillisen kriikunoita! Hymy välähti samantien ihan itsestään ja aidosti kasvoilleni. Tämän henkilön iloisuus tarttui! Kiitos elämä kun annat myös tällaisia yhteentörmäyksiä! <3 Tästä opin myös sen, kuinka arvokasta on, että jaamme hyvästä olostamme silloin kuin meillä sitä on! Niinkin näennäisesti pieni asia kuin hymy ja ystävällinen sana voi oikeasti pelastaa toisen ihmsen päivän! Ei maksa mitään mutta taatusti maksaa itsensä takaisin! :)
 |
| Herkullista syksyn satoa :P |
.
Elämä on tosiaan tänään ollut minulle antelias, kankeasta startista huolimatta. Kiitos! Tuli suorastaan armahdetun euforinen olo, kun luin Rouva Kuulasen blogista, että olin voittanut blogiarvonnassa kahden hengen lahjakortin kylpylään! Uskomatonta, siis minun tuurilla!! Tästä innostuneena sain idean. Lupaan, että kun keksin jonkun hyvän palkinnon, niin järjestän ehdottomasti minäkin blogiarvonnan teille mahtaville lukijoille! Minäkin haluan jakaa hyvää mieltä ihan konkreettisesti eteenpäin! Tämä meni nyt korvan taakse, joten ole kuulolla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti