Lähdimme jälleen aamusta mustikkaan lähimetsään. Ja mitä löysimmekään! Valtavasti kirkkaanpunaisia vadelmia!!! Isoja ja makeita ja kokonaan madottomia! Löysimme toki myös mustikoita, niin paljon, että piti seuraavallekin kerralle jättää. Ja kaikki ihan polkujen varressa, jotain 200m päästä lähimmästä talosta. Vähän kyllä ihmetyttää... Tai ehkä se vain on tämä metsäläistausta, kai se on ihan normaalia, että oikea stadilainen hakee marjansa alepan pakastimesta tai korkeintaan torilta. No, hyvä vaan meidän kannalta sinänsä :)
Ihmeellistä on myös se, että kun kaupunki tai taloyhtiöt istuttaa jotain pensaita ja puita, niin niiden pitää olla myrkyllistä lajia. Esim koristeomenat ja eri pensaat. Samalla vaivallahan voisi istuttaa oikeita omena-, luumu- ym. puita ja viinimarja-, tyrni- yms. pensaita! Aurelia löysi maahan pudonneen koristeomenan ja aivan oikein tunnisti sen omenaksi. Onneksi ymmärsi, kun sanoin, että tuota omenaa voi kyllä pitää kädessä, mutta sitä ei voi syödä. Olisi kyllä ollut vielä hienompaa, jos se oliskin ollut ihka oikea kotimainen, syötävä omena...
Löysimme leikkipuiston vierestä (istutetun) upean, marjoja notkuvan pensaan, mutta eiköhän tämäkin ole joku myrkyllinen laji? Kertokaahan jos tiedätte mikä tämä on?
Metsäretkemme ansiosta saimme mahtavan lounaan. Partisjugurttia, mustikoita, vadelmia, kaakaonibsejä ja kuivattuja mulperin marjoja. Aivan sikahyvää!! :P
Cocovin kookosöljy on pitkään ollut lopussa kaikista kaupoista, enkä ole viitsinyt ostaa muita merkkejä, koska ne ovat noin tuplasti kalliimpia. Lähimmästä pikku Life-kaupasta sain kuitenkin melkein samaan hintaan melkein vielä luomumpaa öljyä. Myyjä oli rento ja läiskäsi vähän ylimääräisiä leimoja leimakorttiini. Alelaarissa oli myös luonnonkosmetiikkapurteloita ja pitihän niitä saada. Hyväntuulinen myyjä antoi yhden purtelon vielä kaupan päälle. Kylläpä oli mukavaa ostella ;) Tässä siis ilmainen mainos kivalle kaupalle ja kauppiaalle!
 |
| Tätä tavaraa riittää! Tajusin ottaa kuvan vasta kun olin poiminut puolet pensaan marjoista! |
Ihmeellistä on myös se, että kun kaupunki tai taloyhtiöt istuttaa jotain pensaita ja puita, niin niiden pitää olla myrkyllistä lajia. Esim koristeomenat ja eri pensaat. Samalla vaivallahan voisi istuttaa oikeita omena-, luumu- ym. puita ja viinimarja-, tyrni- yms. pensaita! Aurelia löysi maahan pudonneen koristeomenan ja aivan oikein tunnisti sen omenaksi. Onneksi ymmärsi, kun sanoin, että tuota omenaa voi kyllä pitää kädessä, mutta sitä ei voi syödä. Olisi kyllä ollut vielä hienompaa, jos se oliskin ollut ihka oikea kotimainen, syötävä omena...
Löysimme leikkipuiston vierestä (istutetun) upean, marjoja notkuvan pensaan, mutta eiköhän tämäkin ole joku myrkyllinen laji? Kertokaahan jos tiedätte mikä tämä on?
Metsäretkemme ansiosta saimme mahtavan lounaan. Partisjugurttia, mustikoita, vadelmia, kaakaonibsejä ja kuivattuja mulperin marjoja. Aivan sikahyvää!! :P
 |
| www.life.fi |
Mä aloitin kookosöljyyn tutustumisen nyt kesällä tosta Cocovin öljystä :) Sitä löytyi ihan jopa meidän pienestä Hämeenlinnasta, Ryytimaa-nimisestä ekohenkisestä kaupasta :)
VastaaPoistaHyvähyvä :)
VastaaPoistaTää kesä onkin ollut aika hassua kookosöljyn kannalta. Näillä keleillä ihmettelee, etteikö olisi hieman käytännöllisempää pitää öljyä pullossa, josta olisi paljon helpompi kaataa.
(Oikeastihan kookosöljy on kovaa, melkein kuin voi ja sitä otetaan purkista nokare voiveitsityylillä)
Joo, ostaessa koostumus oli tönkköä, nyt sitten lirua :D Mainio tuttavuus kyllä.
VastaaPoistaTuo on sinikuusama, lievästi myrkyllinen mutta kaunis kyllä. :)
VastaaPoista- Kirsi
Kiitos tiedosta Kirsi! :)
VastaaPoistaMinusta tuo ei kylläkään näytä sinikuusamalta vaan saskatoon-marjalta joka on kyllä syötävä. Sinikuusaman lehdissä ei ole sahalaitaa ja marjat ovat puikulaisia eivätkä pyöreitä.
VastaaPoista