Tänään, vihdoinkin, sain aikaiseksi leipoa terveyshihhulin leipää. Leivän nimi on "Epäleipä". Loistava nimi, Aureliakin oppi sen heti :) Epäleivän resepti löytyi Luolanaisen blogista, kiitos! Sitä sovelsin meidän oloihin ja näin se meni:
Aurelian isoveli innostui soittamaan kitaraa. Onneksi Aurelialla on oma pikkuinen dyykattu romukitara, ja näin hän katsoi mallia ja soitti mukana. Valokuvia varten pyysin Aureliaa ottamaan "rokki-ilmeen" ja hän tiesi heti mistä on kyse ;) Mistä lie oppinut??
Leikkipuiston vieressä on korkea pusikkoinen kallio. Katselin, että ovatkohan nuo pusikot vadelmaa ja kiipesin tarkistamaan. Ja kyllä tosiaan olivat! Valtavan punaisia ja painavia, ei tarvinnut kuin vähän koskettaa, niin tipahtelivat itsestään. Ja niitä riitti! Pian koko perhe kyykkäili piikkipensaissa ja piti hakea lisä-ämpäreitä kotoa. Ja silti sinne jäi vaikka kuinka paljon.
Iltasmoothie oli taivaallinen sisältäen reilusti tuoreita vadelmia sekä aitoa luomu-raw-food-proteiinia (=murskattuja matojen ruumiinosia). Slurps! :P
Tapasin jälleen tänään erästä ystävääni. Hänestä saisi mahtavan onnistumistarinan johonkin naistenlehteen. Tosin uskon, että tarina on vasta hyvässä alussa ja tulee jatkumaan vielä pitkälle. Hänen elämänmuutoksensa on kuin suoraan oppikirjasta. Erinomaisen maltillinen, leppoisa, helposti ja uteliaalla mielenkiinnolla tehty. Kuurien ja kieltäytymisien sijaan hän on lisännyt hyviä asioita. Ruokaan ja elämään. Nyt hän on laihtunut 10kg, omien sanojensa mukaan "itsestään". Hänen ryhtinsä on ojennut ylvääksi ja niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi lisääntynyt rutkasti. Ihaninta on, että hän on innoissaan ja tekee asiat siksi, että se tuntuu niin hienolta ja kivalta.
Ehkä kaikki alkoi siitä, kun ystäväni ryhtyi tiedostamaan pienen tyttärensä ruoan laatua. Pian vaihtoi feikkiruoat oikeisiin ja lisäaineettomiin. Kohta luomutkin alkoivat vilahdella ostoskärryssä. Samalla parani hänen omakin ruokavalionsa. Ei kulunut aikaakaan, kun hän innostui superfoodeista. Osteli kaakaot, macat ja lucumat. Keräsi kotimetsästään ihania tuoreita marjoja ja ryhtyi tekemään niistä mitä ihanimpia superpirtelöitä. Koiranulkoilutuksiin alkoi yhtäkkiä sisältyä metsäjuoksulenkkejä. "Piti vain kokeilla ja se olikin kivaa!". Karkkiakaan ei kuulemma enää tee mieli samalla tavalla kuin ennen. Pikkuhiljaa herkkupussissa rapisee kuivatut hedelmät ja raakasuklaa. Tässä naisessa on mieletöntä potentiaalia!!
1. Vatkaa kulhossa 5 luomukananmunaa kevyeksi vaahdoksi.2. Lisää näppituntuman verran hamppuproteiinijauhetta ja kookosjauhoa, loraus oliiviöljyä, 1tl leivinjauhetta, ½ tl psylliumjauhetta sekä ripaus ruususuolaa. Sekoita.3. Lisää vettä sen verran, että taikina on sopivan löysää. Sekoita.4. Levitä leivinpaperille nuolijan avulla ja ripottele luomuseesaminsiemeniä päälle.5. Paista uunissa 200 asteessa n 25min.6. Leikkaa neliöiksi epäleivän ollessa vielä kuuma. Jos siltä tuntuu, laita leipä hetkeksi takaisin uuniin.
 |
| Vihertävä epäleipä menossa uuniin. |
Eli tarvikkeet olivat:
5 kananmunaan 1dl hamppuproteiinian 1 dl kookosjauhoan 3 tl oliiviöljyä1 tl leivinjauhettaripaus ruususuolaaripaus psylliumiapinnalle seesaminsiemeniä
 |
| Pinaattisen ja pähkinäisen makuista herkkua! |
Aurelian isoveli innostui soittamaan kitaraa. Onneksi Aurelialla on oma pikkuinen dyykattu romukitara, ja näin hän katsoi mallia ja soitti mukana. Valokuvia varten pyysin Aureliaa ottamaan "rokki-ilmeen" ja hän tiesi heti mistä on kyse ;) Mistä lie oppinut??
 |
| Ootas, siis mites toi oikein menee? |
 |
| Rokki-ilmeen ainakin osaan! |
 |
| Ja pitää huutaa "JEE!" |
 |
| Niin no tällei tätä vissiin soitetaan. |
Leikkipuiston vieressä on korkea pusikkoinen kallio. Katselin, että ovatkohan nuo pusikot vadelmaa ja kiipesin tarkistamaan. Ja kyllä tosiaan olivat! Valtavan punaisia ja painavia, ei tarvinnut kuin vähän koskettaa, niin tipahtelivat itsestään. Ja niitä riitti! Pian koko perhe kyykkäili piikkipensaissa ja piti hakea lisä-ämpäreitä kotoa. Ja silti sinne jäi vaikka kuinka paljon.Iltasmoothie oli taivaallinen sisältäen reilusti tuoreita vadelmia sekä aitoa luomu-raw-food-proteiinia (=murskattuja matojen ruumiinosia). Slurps! :P
Tapasin jälleen tänään erästä ystävääni. Hänestä saisi mahtavan onnistumistarinan johonkin naistenlehteen. Tosin uskon, että tarina on vasta hyvässä alussa ja tulee jatkumaan vielä pitkälle. Hänen elämänmuutoksensa on kuin suoraan oppikirjasta. Erinomaisen maltillinen, leppoisa, helposti ja uteliaalla mielenkiinnolla tehty. Kuurien ja kieltäytymisien sijaan hän on lisännyt hyviä asioita. Ruokaan ja elämään. Nyt hän on laihtunut 10kg, omien sanojensa mukaan "itsestään". Hänen ryhtinsä on ojennut ylvääksi ja niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi lisääntynyt rutkasti. Ihaninta on, että hän on innoissaan ja tekee asiat siksi, että se tuntuu niin hienolta ja kivalta.
Ehkä kaikki alkoi siitä, kun ystäväni ryhtyi tiedostamaan pienen tyttärensä ruoan laatua. Pian vaihtoi feikkiruoat oikeisiin ja lisäaineettomiin. Kohta luomutkin alkoivat vilahdella ostoskärryssä. Samalla parani hänen omakin ruokavalionsa. Ei kulunut aikaakaan, kun hän innostui superfoodeista. Osteli kaakaot, macat ja lucumat. Keräsi kotimetsästään ihania tuoreita marjoja ja ryhtyi tekemään niistä mitä ihanimpia superpirtelöitä. Koiranulkoilutuksiin alkoi yhtäkkiä sisältyä metsäjuoksulenkkejä. "Piti vain kokeilla ja se olikin kivaa!". Karkkiakaan ei kuulemma enää tee mieli samalla tavalla kuin ennen. Pikkuhiljaa herkkupussissa rapisee kuivatut hedelmät ja raakasuklaa. Tässä naisessa on mieletöntä potentiaalia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti