Soittelemisia

.

Lippukomppi

Päivä kului studiossa. Hauskaa ja ihan riittävän haastavaa muusikkomeininkiä. Biisit sain paikan päällä ja nuoteissa ei lukenut juuri mitään, piti vain "tarjota jotain" :P Melkein meinasi muusikon eettiset rajat tulla vastaan, koska monet biiseistä oli tunnettuja klassikkoja, joista oli tehty lauluja lisäämällä sanat. Kuten Pachelbelin Kaanon ja Bachin Air. Huh, vähän puistattaa vieläkin... ;) Esim tuo Bach. Miksaaja olisi halunnut siihen lippukomppia (=kliseinen poppikomppi). Siis huh huh...  Luojan kiitos olen kunnollinen koulutettu klassinen muusikko, joten muistin ulkoa, miten Bach oli airinsa sävellyt ja vedin sen ja ainoastaan sen :)

Sit meil on tämmönen ihan uus biisi. Soita jotain.

Mieheni lukee Iiro Rantalan kirjaa "Nyt sen voi jo kertoa", naureskelee isoon ääneen ja kyselee voiko yli neljäkymppinen oppia soittamaan, jos ei ole koskaan soittanut mitään. Muusikkovaimo on innoissaan miehensä heränneestä kiinnostuksesta musisointia kohtaan ja vastaa rehellisesti: Juu tottakai! Tarvitaan vain kahta asiaa: treeniä ja motivaatiota! Ehkäpä naapurimme saa vielä yhden valittamisen aiheen... Se vasta koomista olisi ;)

Hieno kirja tuo, itsekin vähän lääräsin, oikeasti hyväntuulinen lukukokemus :)

Illalla reipasta meininkiä kahvakuulien kanssa. Edelleen kiitokset Maanantaisoturikirjalle hyvistä ja innostavista ohjeista! Päivän teema oli työntö ja koko 40-minuuttinen treeni olikin pelkkää työntöä. Ma-soturien kirjassa treenin nimeksi oli lupaavasti annettu "Selluliitin työntö (ja voima)". Ehkäpä tämä tästä sitten :P