Metsäviikonloppu: hevosia, kissoja ja gourmeeta

Nyt tulee viikonlopun mittainen postaus, sillä olimme koko viikonlopun metsässä ilman nettiä. Ja kyllä olikin hieno viikonloppu! Kävimme äitini Mian luona lapsuudenkodissani, keskellä metsää. Nautimme metsän kauneudesta, eläimistä ja rauhallisesta elämänmenosta. Tai no rauhallinen ja rauhallinen... Mutta ainakin erilainen kuin kaupungissa. Äitini koti nimittäin on paikka, missä jatkuvasti tapahtuu kaikenlaista...

Kotipihalla on talli, jossa asustaa islanninhevostamma Hrima, Aurelian kielellä "Miima" (valkoinen pienempi) sekä suomenhevostamma Lavendel, Aurelian kielellä "Menne" (ruskea isompi). Hevoset ovat luomuhevosia (Natural Horsemanship), kulkevat isolla, koko metsän kokoisella laitumella, ovat kokonaan ilman hevosenkenkiä ja niillä ratsastetaan ilman satulaa ja suitsia. Ja ihania hyväluonteisia ja onnellisia polleja ovatkin! :)

Pieni tallityttö touhuilee.

Islanninhevostamma Hrima.

Lavendel ja heppatytöt.

Laitumella

Metsäretkellä.

Myöskin siskoni perhe tulivat käymään. Pienet serkustyttöset ilahtuivat toistensa tapaamisesta. Nuorempi (vaan ei suinkaan pienempi!) serkku Eléa 11kk pötkötteli lattialla, koska ei vielä kävele. Aurelia hetken yritti viestittää, että tulehan siitä nyt mennään leikkimään. Mutta lopulta kun Eléa ei noussutkaan, laskeutui Aurelia Eléan seuraksi lattialle makaamaan :)

Yhteiset jutut ja samalla tasolla :)

Ystävykset <3

Paikka tosiaan sijaitsee keskellä metsää, mutta metsä on ihanaa lehtimetsää ja hevoset ovat laiduntaneet pusikoista upeita niittyjä, joilla kasvaa niin kauniita niittykukkia.

Metsäläinen

Kelloja

Mia kissankelloja kuuntelemassa.

Iltakellot soi.

Viidakko

Punkkimetsästystä.

Elämäni 20 ensimmäistä vuotta asuin minäkin tuossa metsässä. Mutta ei edes kymmenen vuotta kaupungissa ole päässyt pilaamaan metsävaistoani. Löysin nimittäin aivan älyttömän paljon kanttarelleja paikasta, josta mieheni väitti, ettei ollut nähnyt ainoatakaan :) Mustikkaa ja metsämansikkaakin on tuo äitini ihmeellinen metsä täynnä.

Aurelian ja Mian pikkuinen projekti

Talossa on myös kissoja. Ihania sosiaalisia sellaisia :) Aluksi Aurelia arkaili niitä, mutta lopulta hän uskaltautui ihan viereen silittämään.

Missekissa sohvalla.

Cindykissa sängyllä.

Misse vahtii Aurelian unia.

Ihmeellisessä metsässä oli myös kuntosali. Välineet olivat harvalukuiset, mutta coolin väriset ja erittäin toimivat. Maanantaisoturi on muuten todella hyvä kirja, paras ja maalaisjärkevin terveyskirja, mitä tähän mennessä olen lukenut.

Ruoka oli erinomaista. Tässä aamupalaesimerkki: Kanttarellimuhennosta, tomaattia, kananmunaa, graavilohta, hapankaalia ja sipulia. NAM :P