Peukut pystyyn!

Kipu, sairaudet, vaivat, krempat... Ajattelemme ehkä äkkiä niiden kuuluvan elämän välttämättömiin varjopuoliin. Uskon kuitenkin, että ne eivät ole olemassa kiusaakseen meitä, vaan ne ovat meille merkkejä. Esimerkiksi siitä, että nykyisessä elämäntilanteessa on parantamisen (parantumisen) varaa.

Olen yleisesti ottaen aina terve, joten nyt kun se peukalo alkoi oireilla, olin aika lailla hämilläni. Miten näin on voinut päästä käymään? Ulkoisesti peukulle ei ollut käynyt mitään, mutta yhtäkkiä se alkoi särkeä kuin olisi jäänyt vähintäänkin oven väliin tai painavan kahvakuulan alle. Muutaman päivän sisällä se turposi tosi paksuksi, muuttui mustelman väriseksi ja viikon päästä neste nousi niin pintaan, että pystyin puhkaisemaan sen ulos. Sen jälkeen se onkin ollut jo lähes täysin terve. Luullakseni peukalon sisällä puhkesi verisuoni. Miksi, sitä en tiedä.

Tahallani en ottanut lääkkeitä poistamaan kipua, koska halusin ymmärtää sen tarkoituksen. Yksi tarkoitus ainakin oli opettaa elämästä lisää. Konkreettisella tasolla peukalo opetti minulle mm. entistä rennompaa ja ergonomisempaa soittotapaa, laajan repertuaarin erilaisia luontaiskikkoja ja rohtoja, joilla kipua voi lievittää, paljon tietämystä kiinalaisesta lääketieteestä (esim. kuinka sisäelinten erilaiset tilat  heijastuvat eri puolille kehoa ja kuinka tietyt psyykkiset tilanteet vaikuttavat tiettyihin elimiin), riittävän nukkumisen hyödyn hyvinvoinnin kannalta. Henkisemmällä tasolla kipuilu opetti asioita kuten riittävää ajan ottamista omien ajatusten tarkasteluun, omien resurssien tunnistamista ja hyväksyntää, luopumisesta syntyneiden tunteiden purkua (peruuntunut soittokeikka) sekä muutenkin piirun verran rennompaa suhtautumista kaikkeen tekemiseen. Kipeä peukalo tosiaankin vei minut niin kiinnostavalle ajatusmatkalle, että kesken prosessia tunsin niin suurta kiitollisuutta sitä kohtaan, että pussasin sitä :D

Ensinnäkin oireilu laittoi minut miettimään mihin kaikkiin asioihin tämä voisi liittyä. Vääränlainen ravinto, liikarasitus, psyykkiset tekijät... Voisiko jossakin näissä olla parantamisen varaa? Näistä varsinkin psyykkisten tekijöiden pohtiminen oli avartavaa. Mietin mihin kaikkeen peukalo liittyy symbolisella tasolla (peukut pystyyn, peukalo keskellä kämmentä, peukaloida, peukuttaa...) ja oliko näiden osalta mitään yhteneviä tekijöitä elämäntilanteeseeni? Vasen puoli, mitä se tarkoittaa, onko siinäkin symboliikkaa? Onko minulla jotain tukahdutettuja asioita, jotka pyrkivät pintaan?

Toisaalta kipu myös auttoi minua ymmärtämään, millaista on olla kipeä. Muistaa miltä se tuntuu ja mitä kaikkia muita asioita - kuten elämäninnon laantumista - se voi tuoda mukanaan. Kuinka paljon haastavampaa hyvän mielen säilyttäminen on fyysisen kivun keskellä. Tuntui jopa elämän jekulta: tuo tyyppi pärjää aika hyvin jo noissa positiivisuusjutuissa, testataanpa miten se selviää vähän tiukemmasta tilanteesta. Vähän kuin punttitreeni. Kun kehittyy, pitää laittaa lisää vastusta, jotta kehitys pysyy yllä.

Ja kolmanneksi olen voinut seurata toipumistani: millä keinoin olen voinut auttaa itseäni. Pääsin ihan aitiopaikalle testaamaan erilaisten kääreiden toimivuutta. Kipua helpotti ulkoisesti hauteet. Paras oli suolahaude ja se on niin helppo, että jaan ohjeet tähän - kaiken varalta. Suolahaude voi auttaa kaikkiin kipuihin ja särkyihin, missä ei ole haavoja. Yksinkertaisesti sekoita 3dl vettä ja 1rkl merisuolaa. Upota rätti veteen, purista kevyesti ja kääri kipeän paikan ympärille. Laita suojaksi muovipussi tai kelmu. Anna olla puolisen tuntia. Myös hunaja ja kaalinlehti toimii. Hunajaa sivellään iholle suolarätin alle. Kaalinlehteä taas tökitään haarukalla, että siihen tulee reikiä (joista tulee kaalimehua) ja lehti kääritään kipeän paikan päälle.

Sairastuminen on mahdollisuus kuunnella itseään. Siitä kannattaa ottaa hyöty ja oppi irti, sen sijaan, että heti tukahduttaisi kaiken kemikaaleilla. Kaiken, mikä tapahtuu voi nähdä seikkailuna, mahdollisuutena!