keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Mielikuvitusjuttu - tavallaan ja osittain :)

Elämä on veikeä paikka :) Sehän järjesti heti niin, että sain vallan riittävästi testata ja harjoitella käytännössä tuota viimeksi kirjoittamaani anteeksiantamista... Huh... Tekemällä oppimista, sitä elämä todellakin on! (ja sitä vartenhan me kaiketi täällä olemme?) :)

Nyt on kevät tulossa tosi vahvasti :)

Aurelia löysi vauva-aurinkolasinsa :)




Eilen otettu kuva. Tänään oli kevättakkikeli! :)

Ja itse löysin reppuni! Vaunujen kanssa liikkuessani oli helppoa pakata tavarat kasseihin ja nyssyköihin vaunun alle. Sitten eräänä päivänä olin liikenteessä itsekseni, siis ilman vaunuja kaikkine nyytteineni ja kasseineni. Huh huh! Ihmettelin vain, kuinka ihmiset selviävät sellaisten kanssa, vielä kun tuntuu kuljettavan aika isojakin omaisuuksia käsivarsillaan? Olipas ihanaa lähteä liikenteeseen repun kanssa! Lantiovyö ja rintaremmi kiinni, niin on kevyt kantaa vaikka mitä kaikkea rompetta ja voi vieläpä rennosti heilutella käsiä kävellessä :) Aika kummallista, ettei reppu ole tällä hetkellä muodissa. Mutta ihan varmasti tekee kohta tuloaan, sen verran huippu se on käytössä!



Kiinnostava ajatus putkahti tänään päähäni. Olen viime aikoina ollut poikkeuksellisen herkkä ilmapiireille, ja erityisesti huomaamaan tai "lukemaan" millaista ilmapiiriä ihmiset mukanaan kantavat. On nimittäin joitakin, jotka luovat ympärilleen harmittavan negatiivista kehää. Tällaisille henkilöille olen ekstraystävällinen ja iloinen toivoen, että se tarttuisi heihinkin. Tällaisissa mietteissä putkahti esiin mukava mielikuvaharjoitus:

Kuvittele miltä tuntuisi, jos luoksesi ilmaantuisi enkeli (tai vastaava maailmankatsomuksesi mukainen valo-olento). Enkeli on tullut luoksesi kertoamaan sinulle tärkeän asian: sinulle on annettu tärkeä ja vahva lahja. Tunnet itsesi innostuneeksi ja samalla pientä kutkutusta siitä, että juuri sinulle on annettu tämä jokin tärkeä lahja. Enkeli näyttää sinulle mikä lahja on ja kuinka sitä käytetään: Näet hetken aikaa maailman toisenlaisesta vinkkelistä, näet ihmisten valon. Joillakin valo on kirkas, toisilla vähäisempi. Sinun lahjasi on kyky vahvistaa näiden vähävaloisempien valoa! Se tapahtuu helposti lähettämällä mielessäsi valoa tälle ihmiselle, sydämestä sydämeen, ilman sanoja. Tunnet syvää kiitollisuutta ja iloa siitä, että sinulle on annettu näin upea ja arvokas lahja. Iloisena astut maailmaan ja ryhdyt toimimaan enkelin opetuksen mukaisesti. Kuvittele vielä, millaista tämä toiminta on, ja miltä sen tekeminen ihan käytännössä tuntuu!


Minusta olisi aivan mahtavaa, jos saisin joltakin enkelintapaiselta viestin, että minulla on lahja antaa ympärilleni valoa ja ryhtyisin opettelemaan tämän lahjan käyttöä! MUTTA :) Mitä eroa olikaan fiktiolla ja todellisuudella? Kun olin kuvitellut tuon edellä mainitun tapahtuman, minun oli hyvin helppoa sujauttaa se omaan todellisuuteeni! Tajusin: minullahan on tuollainen lahja! Ja minähän voin käyttää sitä kaikkialla missä kuljen! Voin ottaa sen käyttöön heti! Kyllä, se on mielikuvitusjuttu - tavallaan ja osittain - mutta se toimii!

Ja arvaa mitä! Sinullakin on se! Kokeile vaikka heti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti