"Orava-vauvoilla ei ole tutteja, voisiko Aurelia luopua omistaan?". Tänään koitti h-hetki. Pakattiin tutteja reppuun. Epäröintiä, viimeisiä maisteluja, tuskailuja "Se on Aurelian tutti!!!! :(" Lopulta Aurelia laittoi tutit reppuun ja lähdimme. Aurelia halusi kantaa tutit itse.
 |
| Meitä molempia jännitti. |
 |
| Totuuden hetki käsillä. |
Löysimme oravien pesäpuun ja jätimme tutit sen juurelle. Lähdimme hetkeksi muualle, että oravat uskaltaisivat hakea tutit. Aurelia oli iloinen ja vapautuneen oloinen :) Pian palasimme takaisin katsomaan olivatko tutit kelvanneet. Kyllä olivat! Ja kiitolliset oravat olivat jättäneet Aurelialle paketin! :)
 |
| Aurelia toi orava-vauvoille vielä käpysenkin. |
 |
| Oooh! Paketti!! |
Äiti oli niin ylpeä ja Aurelia oli tosi energinen ja vapautuneen oloinen. Vanhasta on hyvä luopua ja mennä eteenpäin. Tämä oli konkreettinen ja myös symbolinen siirtymäriitti. Pieni vauva on nyt pieni lapsi. Äidille vähintään yhtä iso juttu kuin tytölle.
 |
| Oravien paketissa oli värityskirja! |
Hyvä Aurelia!!! <3
VastaaPoistaIhanaa.. Onnea, Aurelia <3.. Oravanpojat oli varmasti mielissään lahjasta :)
VastaaPoistaMeillä oli sama edessä muutama viikko sitten, meillä vei varis tutit....nyt olen TODELLA tyytyväinen ratkaisuun! :)
VastaaPoistaAurelia on ollut niin vapautuneen oloinen tapahtuman jälkeen, että hoitotätikin kiinnitti siihen huomiota. Välillä mankuu tutteja ja kysyn muistaako hän missä ne on. Silloin hän yhtäkkiä muistaa ja ilahtuu "De e hos ekorren!" Ollaan pärjätty niin hyvin! :)
VastaaPoista