perjantai 23. maaliskuuta 2012

Sisukasta porukkaa

"Onks pakko jos sattuu?" kuulin puhuttavan jumppalan pukkarissa.
"Ei oo", vastasin nauren. "En tiedä mistä puhuitte, mutta ei tosiaankaan oo!"

Tästä alkoi pitkä ja innokas keskustelu, johon yhtyi muutkin paikalla olevat jumpparit. Ihan mahtavaa voida jakaa oppimiani hyvinvointijuttuja! Varsinkin kun nämä henkilöt olivat niin kiinnostuneita jakamistani näkökulmista, jotka olivat heille täysin uusia. Näistä puhuttiin:

Kun treenaa positiivisella mielellä, tulokset ovat paljon paremmat! On helpompi keskittyä ja treenin ilo antaa mahtavaa lisäpotkua. Plus, että se on paljon kivempaa, motivoivempaa ja tekee mieli tulla uudestaan! :) Jos treeniä aloitellessa ottaa päähän kovasti, kannattaa kiinnittää koko huomio treenin hyviin puoliin, vaikkapa sen tuomana hyvään oloon, ilahduttavaan sosiaaliseen tapahtumaan, itsensä likoon laittamiseen yms. niin vahvasti, ettei ärsytykselle enää jää tilaa (jolloin sen unohtaa). Ja tätä kannattaa soveltaa muuallekin kuin treenaamiseen! :)

Säilytä uteliaisuus ja leikkisyys. Kaikessa elämässä :)

Kipu ja muut epämukavat tuntemukset ovat tärkeitä asioita huomioida. Keho kertoo, että tämä ei sovi ja täytyy heti lopettaa. Mitä pienemmällä uskomme, sen helpommalla pääsemme. Jos tainnutamme kivun tuntemuksen mielen tai lääkkeen voimalla, kroppa joutuu vääntämään viestinsä rautalangasta. Ja sittenkään uskoo, niin pian itkee ja uskoo.

Konkreettisena toimenpiteenä kivun lieventämiseksi ja palautumisen nopeuttamiseksi on laittaa palautusjuomaan MSM:ää (kg. google) sekä ottaa magnesiumia purkista illalla ennen nukkumaanmenoa. Halpis magnesiumoksidi imeytyy huonosti, joten kannattaa ottaa hieman kalliimpi magnesiumsitraatti (on niitä muitakin magnesiumyhdisteitä, oksidi on huonoin, kaikki muut parempia).

Jos haluaa minimoida rasitusvammat, kivut ja epämääräiset fiilikset ja samalla maksimoida treenitehot, kannattaa tehdä hyvin lyhyt ja superintensiivinen treeni. Vaikkapa tällainen kymmenenminuuttinen:




Tulin metsän kautta kotiin. Miten ihana paikka se onkaan!

Sileäksi kuluneet MBT-kenkien pohjat antoivat sopivasti lisähaastetta jäisille poluille :)
 .
Polku oli varsin monipuolinen seurattavaksi.
 .
Sitten tein päivän parhaimmat löydöt. Ei tosi enää metsässä, vaan erään aidan reunukselta :)

Kevään ensimmäinen kukkabongaukseni ei ollutkaan leskenlehti. Mikähän tämä oikein on?

 .
Sisukasta porukkaa nämä krookukset!
 .
Oraissa on uskomattoman vahvaa elinvoimaa!

2 kommenttia:

  1. Minusta kukkabongauksesti näyttäisi olevan pikkutalvio =D

    VastaaPoista
  2. Mainiota! Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista