La la la laa...

Tänään tunsin itseni hyvin onnelliseksi siitä, että minulla ei ole päivätyötä. Aurelia nukkui pitkään, heräsin itsekin vasta 7.30. En raaskinnut herättää Aureliaa, joten annoin hänen nukkua ja mietin, kuinka "työpäiväni" järjestäisin, jos Aurelia saisikin olla kotona, eikä menisi hoitoon. Tapiolla oli pikkuruisen luppoaikaa, joten järjestyihän se! Jos olisin normiduunissa, minulla ei olisi mitenkään mahdollisuutta tällaiseen! Siispä tämänpäiväinen työpäiväni oli puoli tuntia pitkä, 10.15-10.45 :) Ja yllättävän paljon ehtii treenata soittoa puolessa tunnissa jos oikeasti haluaa!

 
Sen jälkeen olikin aikaa viettää loppupäivää ihanan aurinkoisessa ilmassa ihanan tyttäreni kanssa :) Leikkipuistossa tutustuin äitiin, jolla oli Aurelian ikäinen tyttö sekä lisäksi ihan pikkuinen vauva. Ihan hengästyin kuunnellessani, millaista arkea heillä on. Ja vaikka äiti vaikuttikin yllättävän elinvoimaiselta ja iloiselta tilanteeseen nähden tuli silti olo, että ihan mukavaa se elämäntilanne on näinkin :)

Kyllä se niin on, että omaa elämää kannattaa katsoa parhaasta mahdollisesta näkökulmasta.Vähän kuin Puuha-Peten variksenpelottajan laulussa missä Putte variksenpelottaja miettii mitä tekisi isona. Ai miten niin kuunneltu puuhapetelevyä viime aikoina? ;) Oho, eipäs löytynyt youtubesta suomeksi, mutta tässä tarina kuitenkin. Laita vaikka enkuks taustalle :)

Tää on sitte omistettu kaikille maailman variksenpelättimille - ja meitsin äidille...
Kun päivät sekä yöt, valvoin ulkotyöt ja katsoin samaa pellon laitaa
niin siihen kyllästyin, mä melkein lyyhistyin, mun teki mieli töitä vaihtaa.
Linnutkin mua hassuttaa ja moikkaa nauraen, en niitä voi nyt pelottaa.
On aika muutoksen!

Mitä mä teen? Mihin mä meen? Meijeriin vai töihin tehtaaseen?
Vai ohjaamaan pikajunaa? Kaipa maailmassa uusi homma kelpo pelättiä odottaa.

Kyllähän mä tiedän, että tekevälle töitä löytyy, mutta joskus tulee kuulkaa pupu pöksyyn kun seisoo pellolla yksikseen. Antakaas ku mä kerron:

Mä tiesin tarkalleen mitä työtä teen kun vahdin vaikka porkkanoita.
Mut päivät toisiaan alkaa muistuttaa kun säikyttelee harakoita.
No onhan maalla mukavaa ja säännöllinen työ.
Mut meitsi tahtois kuulla kuinka aallot rantaan lyö.

Mitä mä teen? Mihin mä meen? Surffaamaan vai töihin sirkukseen?
Vai juoksemaan kilparataa? Kaipa maailmassa uusi homma kelpo pelättiä odottaa.

La la la laa...
Kaipa maailmassa uusi homma kelpo pelättiä odottaa.

Vaikka onhan tässä hommassa valoistakin puolensa! Kesällä varsinkin! Aurinkoa nimittäin riittää ja vaatetuskin tulee ilmaiseks talon puolesta! Sitäpaitsi harva hemmo saa pelotella toisia oikein luvanvaraisesti ja niinku viran puolesta! No simpura! Tarkemmin ajatellen täähän on meitsille oikein kutsumustyö! Kyllähän se niin on, että kunnon variksenpelätin on sittenkin aika harvassa!

Nyt ymmärrän, nyt käsitän! Oma itseni nyt olla yritän.
Mä haluan, mä odotan.
Anti tulla vaan nyt varikset mä kyllä teidät huitsiin pelotan!

Ja mitäs muka ne tietokonehommat nyt esimerkiksi olis? Pitäis istuu päivät pitkät sisällä ja tietää niistä koneista jotain - ehkä. Meitsille sopii sittenkin tämmöinen selkeä, yksinkertainen ulkotyö. Senkun vaan roikkuu maisemissa ja antaa vähän tuulen lepatella hihoja. Siinä se! Kuka vois sanoa omasta duunistaan samaa? On tää itseaisiassa aika ykkösluokan hommaa, ykköspelätille tietty. Ei tähän pellet pysty, tää on Puten työ ja Puttehan hoitaa hommat.