Tarina puhjenneesta renkaasta

Tämän on pakko toimia, ajattelin. Minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Olin keskellä hyvin haastavaa ja raastavaa tilannetta ja päätökset piti tehdä nopeasti. Olin hyvin hermostunut ja ärtynyt ja yritin puoliväkisin keksiä tapahtuneesta jotakin hyviä puolia. "Vaikket aina voi vaikuttaa tilanteisiin, voit aina vaikuttaa asenteesi", kaikui päässä. Siinä mielentilassa se kuulosti suorastaan ivalliselta, mutta samalla tiesin, että se on totta no matter what. Ja piirun verran pystyinkin vaikuttamaan asenteeseeni, mutta opetus olikin jossain muualla tällä kertaa! Nimittäin, että asioissa on kyllä hyvät puolensa, vaikka niitä ei juuri tilanteen ollessa päällä löytäisikään! Kuvat tämänpäiväiseltä metsäreissulta. Oli aivan todella ihanaa kulkea kumppareissa siellä loskan keskellä! :)

.
Okei. Edellisiltana korjasin menestyksekkäästi rattaiden puhjenneen renkaan. Oli pakko, koska tänään Aurelian oli määrä nukkua päiväunet minun nukuttamana, ja silloin vain pitää nukkua vaunuissa (mikä sinänsä sopii minulle, koska on helppo käydä kaupossa jne samaan aikaan) ja silloin tietysti vaunujen pitää toimia. Ja olin muutenkin suunnitellut päiväjärjestyksen siltä kannalta. Mutta juuri kun olimme päässeet ulos huomasin: EIIIIKÄÄÄÄ! Se sama "#¤%& rengas oli taas littana... Aaargh! Miten maailma voi olla niin minua vastaan yhtäkkiä kaiken tämän hyvin sujuvan affirmoinnin keskellä! Kyllä otti päähän ja stressihiki puski iholle. Pumppasin renkaan (liian kuumissa talvivaatteissa ähkien), ei auttanut. Yritin työntää littanalla renkaalla. Ei onnistunut. Aureliakin oli jo mennyt hengailemaan vesilätäkköön (ilman kurahousuja) eikä jaksanut lotkauttaa korviaan yrityksilleni käskeä hänet pois sieltä. Eiiiih! Hermot niiiin tiukalla. Sitten huomasin, miten minuun iski survivalmoodi! Ja se sanoi: ihan-mikä-vaan-mutta-toimiva ratkaisu ja se nyt vähän äkkiä!

Aurelia selittää: "Titta de e blåbär! Och här nypon!"

Tuima ilme ja ohjeistus: "Inte äta den!!!"

Siis mitä mä äsken sanoin??

.

Hain juoksuvaunut. Ne ovat kevyet ja niitä on mukava työntää etenkin tällaisella kelillä koska niissä on niin isot renkaat. Lisäksi niissä on hyvin tavaratilaa ja muutenkin ne ovat tyylikkään näköiset. Vain se ratkaisevin asia oli pielessä: niissä ei voi nukkua, koska selkänojaa ei saa riittävän alas ja muutenkin selkänoja on liian lyhyt ja pää jää ulkopuolelle. Mutta sisimpäni sanoi, että tämän on pakko onnistua. Ei ollut enempiä vaihtoehtoja. Ja matkaan!

.
Kävin salilla Aurelian leikkiessä lapsiparkissa ja sen jälkeen koitti se päiväunihetki. Vaikka minua jännitti, että miten järjestän tämän, oli päässäni edelleen vain ajatus "sen on pakko onnistua jotenkin, nyt ei ole mahdollisuutta epäonnistua". Mietinkin erikseen vielä sitä, että mitä jos epäonnistun, olisiko se mahdollista? Mutta ei tullut mieleen mitään sellaista tapahtumaa, joka olisi seurausta siitä, että nukkuminen ei onnistuisi. Sellaista ratkaisumallia ei vain ollut päässäni eikä löytynyt vaikka etsin. Uskon, että tämä oli se ratkaisevin osuus. Toimeen siis...

Maaammaaa kom å hjääälppaa!

.

Yrittäessäni sitten säätää ja kikkailla vaunuja parhaisiin mahdollisiin säätöihin päiväunia varten huomasin, että hetkinen! Jos poistan tuon kangaskaistaleen (olin valmis käyttämään vaikka saksia), saatankin saada selkänojan alemmaksi. Sitten huomasin, että siinä olikin hyvin tiukassa olevat nepparit, eli ei tarvinnut saksia. Onnistui! Sen on pakko onnistua... Edelleen kuitenkin selkänoja oli liian lyhyt. Miettiessäni erilaisia viritelmiä selkänojan jatkeeksi huomasin, että selkänojan sisällä oleva vanerilevy olikin irtonainen ja sen sai vedettyä puoliksi ulos selkänojan jatkeeksi! JESSSS!! :) Sen on pakko onnistua jos ei ole muita mahdollisuuksia! Pian Aurelia nukahti vaunuun ja minä tyytyväisenä työntelin kevyitä ja tyylikkäitä vaunuja.

 .

Samassa tajusin tapahtuman opetuksen ja sen, että asioilla oikeasti aina on myöskin ne hyvät puolet, vaikka ne kuinka paljon v-tuttaisi. Jos haluaa löytää ne, niin ne löytyy, vaikkakin joskus vasta tapahtumien jälkeen. Joskus hyvinkin pitkän ajan päästä. Tai voi myös nähdä, että kaikki asiat tapahtuvat syystä, jonka tarkoitus on tuoda elämäämme jotakin lisää. Tulipas yhtäkkiä kiitollinen olo siitä, että se ihana rengas puhkesi :) Nimittäin ilman sitä en olisi ollut pakotettu löytämään juoksuvaunuista sellaisia säätöjä, joiden avulla vaunuista tuli erittäin käyttökelpoiset! Nyt minulla siis on todella hyvät vaunut jotka toimivat loistavasti (!) ja joissa Aurelia voi nukkua mukavasti (eikä tarvitse vaivautua vaunukauppaan). Niin, tarvinneeko erikseen mainita, että tällainen tapahtumakaava saattaa toistua isommissakin mittakaavoissa ihmisen elämässä :)

Kun pääsimme sisään, nousi metsään salaperäinen sumu (normaalisti tästä näkee merelle asti).

.