Rentoa joulun valmistelua :)

Raakapiparkakkuja! Täytyy testata!

Kiireistä aikaa tämä joulun tulo. Päätin ottaa siitä kuitenkin parhaat puolet, sillä en tarvitse stressaamista mihinkään. Joulu on ihana juhla, jossa ollaan koko perhe lämpimästi koolla, syödään hyvin ja annetaan ja saadaan lahjoja. Yhdessäolo on se tärkein seikka. Vähän etukäteisvaivaa pitää tietysti nähdä, mutta nekin olen tehnyt ja jäljellä olevat aion tehdä iloisella mielellä. Oikeastaan ihanan rentouttavaa paketoida joululahjoja ja suunnitella kaikenlaisia jännittäviä jouluruokia. Jouluisia raakareseptejäkin tuli bongattua ja innolla odottelen, että pääsen testailemaan :) Syömisen iloa!

Nyt olisi todella helppoa valittaa pimeästä ja sateesta. Mutta pimeä ja sadekin on vain hyvä paikka harjoitella asennoitumista :) Onneksi minulla on pieni asennemestari apunani. Hänelle pimeä ja sade on mitä innostavampia asioita. Kunhan äiti tajuaa pukea oikeisiin varusteisiin. Se on varusteista kiinni!

Jee jee jeeeee!!! :D

Vihdoinkin pääsimme käyttämään Rouva Kuulaselta saadun kylpyläkortin, samanlaisen, jonka itsekin täällä blogissa arvoin. Olimme mieheni kanssa jälkeenpäin samaa mieltä, että melkoinen kitch koko paikka, mutta erinomaisen miellyttävä kokemus siitä huolimatta! Absurdein oli ehkä huoneen kokoinen aurinkoranta. Lattialla hiekkaa, muovipalmuja ja muovikaktuksia. Hienot meriaallot ja hiekkadyynit maalattu seinille. Sitten mentiin hiekalle makaamaan alkoi kuulua meren pauhinaa ja vahvat lamput matkivat aurinkoa. Niistä kuulemma tuli D-vitamiinia. Emme kylläkään ruskettuneet. Tosin emme palaneetkaan. Tapio kuorsasi ja minä vain ihmettelin. Olihan se räntäsateeseen verrattuna oikein miellyttävää :)

Kuva hs.fi. Oikeastihan siellä ei saanut kuvata.

Parasta paikassa oli mineraalivesiallas. Altaan vesi tuntui ihanan pehmeältä, melkein kuin luonnonvedessä. Myös vedenalainen musiikki kuulosti kivan tuntuiselta korvissa. Vaikka lilluttiin melkein puoli tuntia altaassa, kädet eivät menneet rypylle. Kyllä sinne voisi uudemmankin kerran mennä - jos sattuisi voittamaan lisää kortteja :)

Jokaisella pilvellä on kultareunus

"Ihan kiva" on petollista, koska juuri se aiheuttaa onnen inflaatiota. Tänään on ollut vähän sellainen ihan kiva -peruspäivä. Mutta kyllä tästäkin löytyy se kultareunus, pienen vaivannäön jälkeen tosin... Olkaapa hyvät:

Rento mieli ja keho. Ihmiset olivat jälleen ihmeissään ja innoissaan ja virkistyneitä tiistaiaamuisen venyttelytuntini jälkeen. Mieli vaikuttaa kehoon ja keho mieleen. Kun mieli on rento, myös keho pystyy rentoutumaan. Ja kun keho on rento, on paljon helpompi löytää henkisesti rentoutunut olo. Jumppareille ehkä tämä on uutta? Tai ehkä ainakin käytännössä toteutettuna. Hosupekalle ainakin kehittymismahdollisuuksia runsaasti. Tiedän sen omasta kokemuksesta... :)

Tanssi. Joskus aikoja sitten näytin Aurelialle, miten voi tanssahdella ja heilua musiikin tahtiin ja korostin fiilistelyäni huudahtamalla "jeejee". Nykyään kun Aurelia kuulee jossakin mielestään hyvää musiikkia hän rupeaa tanssimaan, eli heilumaan ja nostelemaan käsiä ja jalkoja. Ja tietysti samalla huudahtaa "jeejee!". Kuten kävi tänään jumppalan aulassa työntekijöiden riemuksi :) 


Oma aika. Aurelia nukkui 2½h päiväunet. Se on kotiäidille todellinen luksus. Ai mihinkö käytin ajan? Laitoin ruokaa, tiskailin, surffailin ja lueskelin. Ai arkista? Ehkä, mutta siinä oli kultareunusta, kun kaiken sai tehdä yksin ja rauhassa.

Perhe. On ihana katsella kun meidän pieni taaperoistyttö ja iso teinipoika leikkivät yhdessä ja molemmilla on niin hauskaa! Aurelia nauraa kun Alexander nostelee ja keikuttelee ja kuljettaa Aureliaa pää alaspäin. Ja Alexander nauraa kun Aurelia tekee hassuja ilmeitä ja kaikenlaisia höpsöilyjään. Kyllä on oikeasti ihanat lapset meillä! <3

Kesän odotus. Luksusta oli myös ulkoilla lämpimän kesäisessä kelissä. Nähtiin myös kissa :)

Leikki. Aurelian nukke, jota hän kutsuu nimellä "Dockan" on tehokkaassa käytössä. Nukke ruokailee Aurelian kanssa syöttötuolissa (ja me muut yritämme estää nuken sotkeentumisen). Kun nukke tulee mukaan sänkyyn nukkumaan ja Aurelia tarjoaa sille tuttia. Ja sitten Aurelia laittaa nuken naaman vielä (minun) tissille ja tekee lutkutusääntä :D

Ruokaostokset. Kaupoista olen tehnyt hyviä ruokalöytöjä. Raakamaidosta tehtyä juustoa löytyy melkein mistä kaupasta vain, myös alepasta ja Lidlistä.

Tällaisia elämän kultareunuksia ja luksushetkiä tänään :)

Puhelin toiminnassa

Arkirutiininen rikkoutuminen on piristävää. Tänään laitoin Aurelian poikkeuksellisesti parvekkeelle nukkumaan (enkä lähtenyt kylille vaunujen kanssa) ja menin itse piikkimatolle makaamaan. Teki ihan hyvää, vaikka olin kokoajan "valmiustilassa" hyökkäämään parvekkeelle jos sieltä kuuluisi jotain.

Lentävä matto

Puhelimeni oli aktiivinen. Se hieman kuin viestitti sitä, että olen tärkeä ja minua muistetaan. Toisinaan ottaa päähän jos puhelin soi yhtenään, mutta tänään se oli pelkästään mukavaa vaihtelua!

Ensimmäisenä soitti isäni, Aurelian vaari (moffa). Hän oli ohikulkumatkalla ja kyseli voiko tulla kylään. Yllätykset on hyvästä! Mukava juttu, että olimme kotona emmekä kylillä. Aurelia aluksi ujosteli, mutta alkoi sitten esitellä kirjojaan ja lelujaan moffalle.

Sitten puhelin soi jälleen ja se oli bassonkorjaaja. Hän kertoi, että bassoni olisi mitä todennäköisimmin valmis ensi viikolla! Hurraa!! :) Saan juuri sopivasti oman bassoni takaisin kun on hieman soittohommia parin viikon päästä.

Sitten taas puhelin soi ja se oli hesarin lehtimyyjä. Olen oppinut tosi hyvin pääsemään niistä eroon. Sanoin  heti aluksi ihan suoraan "joo, kyllä minulla on hetki aikaa, mutta en aio tilata lehteä". Sitten hän jotain sössötti erikoistarjouksesta ja toistin "kiitos en ole tilaamassa lehteä". Ja hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja minä samoin. Siitä jäi hyvä mieli, luultavasti molemmille.

Sitten soitti Aurelian kummitäti juuri kun olin aikeissa soittaa häenlle.

Ja soitti vielä kaksi basistia vuorollaan, ja molemmat auttoivat minua bassolehden kanssa.

Vielä soitti harrastusystäväni. En ollut ilmoittautunut seuraavaan harrastustilaisuuteen, koska en pääse sinne.  Hän halusi varmistaa, olinko vain unohtanut ilmoittautua ja hieman hänkin harmitteli, kun en pääse. Mukavaa kun pidetään huolta :)

Olen tärkeä kun puhelimeni soi

Sauna

Oli ihana lämmin ja aurinkoinen aamu! Linnut lauloivat ja kirmailivat ahkerasti bussipysäkin lähipensaissa. Äänitallenne olisi ollut tosi paikallaan tätä blogia varten, mutta tekniset taitoni eivät ihan riittäneet...

Venyttelytuntini onnistui jälleen. Jännitän sitä usein päiviä etukäteen. Nyt jännitin sitä, miten ihmiset suhtautuvat tämänkertaiseen musiikkivalintaani. Nimittäin soitin gregoriaanista kirkkomusiikkia, ei siis ihan perinteisintä jumppa- tai edes venyttelymusiikkia. Mutta se sopi ihan tosi hyvin ja ainakin ne asiakkaat, jotka uskalsivat antaa palautetta tykkäsivät samoin. Ehkä jumpparit siksi suhtautuvat hyvin omituisiin musiikkivalintoihini kun mainostan niiden olevan samalla musiikkiterapiaa :) 

Ostin itselleni kukkia :) Olen vuosia haaveillut orkideoista, mutta en ole raaskinnut ostaa niitä, koska ne ovat niin kalliita ja pelkään, että niiden hoito on liian vaikeaa ja menee vain rahat kompostiin. Prismassa on jo jonkin aikaa myyty orkideoita tosi halvalla, mutta en ole viitsinyt ostaa kun ulkona on ollut niin kylmä, etteivät jäätyisi kotimatkalla. No tänään sitten vihdoin toteutin tämän haaveen. 5,90e oli mielestäni aika sopuisa hinta. Toivottavasti jaksavat kukkia pitkään :)

Aurelian nukkuessa päikkäreitä haahuilin toimettomana pitkin poikin vaunuja työnnellen. Yllättäen yksi naapuri tuli vastaan ja kysyi haluaisimmeko me läjän fysioterapiaoppikirjoja. No totta ihmeessä :) Vaikuttavat oikeasti kiinnostavilta!

Illalla Aurelia viihtyi niin hyvin lapsiparkissa, että päätin kerrankin nauttia elämästä ja menin jumpan jälkeen saunaan. Niin ihanaa! Ennen saunaan menoa kävin tarkistamassa lapsiparkkitilanteen. Aurelia seisoi lattialla lojuvan hulahulavanteen sisällä ja keikutteli lantiotaan Titi-nallen tahtiin. Kun puolen tunnin päästä tulin takaisin, hän oli edelleen uppoutunut samaan puuhaan :) Eikä olisi halunnut vieläkään lopettaa.

Kotimatkalla Aurelia nukahti vaunuihin. Ei herännyt vaikka riisuin ulkovaatteensa, nostin hänet omaan sänkyynsä ja laitoin unipussin sisään. Oli aika erilainen ilta. Pystyin ihan rauhassa kokkaamaan iltapalaa ja puuhastelemaan asioita.

Pienimuotoista blogin ulkoasun säätämistä. Mukavaa askartelua sekin.

Päikkärit ja IT-detox

Ulkoilimme kolmistaan, minä, mieheni ja Aurelia. Aurelia jaksoi kävellä tosi paljon ja halusi sitten ehdottomasti mennä kauppaan. Siispä menin Aurelian kanssa ostoksille ja hän käyttäytyi tosi hyvin kaupassa!

Päivän paras hetki oli ehdottomasti päikkärit! Aurelia lähti iskän kanssa vaunukävelylle ja minä laitoin piikkimaton sänkyyni ja nukahdin tosi syvään uneen. En edelleenkään tiedä kuinka kauan nukuin, koska en muistanut katsoa kelloa.

"Päiväunet" googlen kuvahaussa antoi tämän :)

Löysimme, tai oikeastaan mieheni löysi kirpparilta edullisia ja hyviä kuravaatteita Aurelialle. Kohta niille onkin käyttöä!

Postilaatikosta tipahti bassolehti :)

Olosuhteiden pakosta suoritin tänään IT-detoxin. Se oli aika rankkaa: putsasin minun ja mieheni yhteiseseltä läppäriltä pois kaikki minun jutut. Siis ihan kaikki (toki siirsin tärkeimpiä juttuja irtomuistiin). Mm. 8Gt musiikkia meni bittitaivaaseen... Se oli paha paikka. Nyt läppäri on kokonaan mieheni käytössä. Mutta oli siinä jotain hyvääkin: nyt minulla on oma tietokone ja tälle kovalevylle pitäisi mahtua reippaasti enemmän tavaraa kuin läppärille. Voin vähän niinkuin aloittaa kaiken taas alusta kliseisen puhtaalta pöydältä.

Naapurissamme asuu kaupungin työntekijä joka huolehtii mm. lumen auraamisesta. Se on todellista luksusta, sillä hän auraa meidän talon lähiympäristön poikkeuksellisen huolellisesti ja ahkerasti. Nytkin hän oli aurannut lumisohjot pois taloamme ympäröiviltä teiltä ja kun hän tuli kotiin lounaalle isolla traktorillaan hän samalla huolehti myös pihamme loskatilanteen kuntoon. Aivan loistavaa!

Olin itseni ja olin lähimmäinen

Aamulla herätessäni oli hyvä olo, koska olin onnistunut menemään ajoissa nukkumaan edellisiltana.

Aurelia lähti mummon kanssa ulkoilemaan heti aamiaisen jälkeen ja sain olla ihan rauhassa kotona. Koska päänuppini oli täynnä kaikkea, enkä osannut päättää mistä aloittaisin omien juttujeni tekemisen tein erittäin hyväksi osoittautuneen ratkaisun. Laitoin herätyksen soimaan 10min päähän ja menin piikkimatolle keräämään ajatuksiani. 

Ihania piikkejä

Päässäni alkoikin sopivasti raksuttaa muut asiat kuin netti ja kahvi ja juuri ennen kellon piippausta oli päässyt sellaiseen kohtaan ajattelua, että tiesin haluavani treenata Bachin no.1 soolosellosarjaa, jota en ollut tosi pitkään aikaan soittanut. Sain siis soittaa ihan rauhassa kotona, enkä jumittunut nettiin :)

Lisää omaa aikaa sain, kun Aurelia meni päiväunille mummon työnnellessä vaunuja. Menimme bussilla keskustaan ja kävin asioilla. Aluksi askeleeni menivät tutun kaavan mukaisesti kauempana sijaitsevaa ramppia kohti, mutta sitten tajusinkin ottaa portaat, sillä kerrankin liikuin ihmisten ilmoilla ilman vaunuja. Myös kaikki rullaportaat oli käveltävä, koska se oli niin kivaa vaihtelua :)

Kävellessäni Töölön katuja vastaani tuli ulkomaalainen äiti kahden lapsensa kanssa. Hän kertoi heidän tulleen Palestinasta viikko sitten ja että saisivat jonkilaiset paperit huomenna, joilla voivat hakea töitä. Sanoivat olevansa kovin nälkäisiä ja pyysivät minulta apua. Periaatteenani on aina ollut, etten anna kerjäläisille rahaa. On tosi helppo selvittää, ovatko kerjäläiset todellisessa avun tarpeessa vai pummaavatko vain. Nimittäin tarjoutumalla ostamaan heille ruokaa/bussilipun tms. Pummit siinä vaiheessa menevät vaikeaksi ja kiemurtelevat tiehensä. Nämä palestinalaiset sen sijaan olivat aidosti helpottuneita kun tarjouduin lähtemään heidän kanssa kauppaan. Ostivat ihan fiksuja asioita ja kysyivät vielä hieman aristellen, että voisivatko he ostaa saippuaa myös. Otsin heille perunoita, halpisbroileria, tomaatteja, leipää, öljyä, saippuaa ja pienen suklaapatukan. En tuntenut itseäni huijatuksi (kaikki kortit, kännykkä ja kamerakin olivat tallella, tarkistin) ja kun nämä ihmiset ilahtuivat niin paljon, tunsin olleeni hyvä lähimmäinen. Siitä tuli hyvä mieli ja toivotin heille hyvää Suomessaoloaikaa.

Illalla pääsin jälleen harrastamaan ja kun tulin kotiin pieni tyttö nukkui onnellisesti sängyssään :)