Arkirutiininen rikkoutuminen on piristävää. Tänään laitoin Aurelian poikkeuksellisesti parvekkeelle nukkumaan (enkä lähtenyt kylille vaunujen kanssa) ja menin itse piikkimatolle makaamaan. Teki ihan hyvää, vaikka olin kokoajan "valmiustilassa" hyökkäämään parvekkeelle jos sieltä kuuluisi jotain.
 |
| Lentävä matto |
Puhelimeni oli aktiivinen. Se hieman kuin viestitti sitä, että olen tärkeä ja minua muistetaan. Toisinaan ottaa päähän jos puhelin soi yhtenään, mutta tänään se oli pelkästään mukavaa vaihtelua!
Ensimmäisenä soitti isäni, Aurelian vaari (moffa). Hän oli ohikulkumatkalla ja kyseli voiko tulla kylään. Yllätykset on hyvästä! Mukava juttu, että olimme kotona emmekä kylillä. Aurelia aluksi ujosteli, mutta alkoi sitten esitellä kirjojaan ja lelujaan moffalle.
Sitten puhelin soi jälleen ja se oli bassonkorjaaja. Hän kertoi, että bassoni olisi mitä todennäköisimmin valmis ensi viikolla! Hurraa!! :) Saan juuri sopivasti oman bassoni takaisin kun on hieman soittohommia parin viikon päästä.
Sitten taas puhelin soi ja se oli hesarin lehtimyyjä. Olen oppinut tosi hyvin pääsemään niistä eroon. Sanoin heti aluksi ihan suoraan "joo, kyllä minulla on hetki aikaa, mutta en aio tilata lehteä". Sitten hän jotain sössötti erikoistarjouksesta ja toistin "kiitos en ole tilaamassa lehteä". Ja hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja minä samoin. Siitä jäi hyvä mieli, luultavasti molemmille.
Sitten soitti Aurelian kummitäti juuri kun olin aikeissa soittaa häenlle.
Ja soitti vielä kaksi basistia vuorollaan, ja molemmat auttoivat minua bassolehden kanssa.
Vielä soitti harrastusystäväni. En ollut ilmoittautunut seuraavaan harrastustilaisuuteen, koska en pääse sinne. Hän halusi varmistaa, olinko vain unohtanut ilmoittautua ja hieman hänkin harmitteli, kun en pääse. Mukavaa kun pidetään huolta :)
| Olen tärkeä kun puhelimeni soi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti