Oikeaa toimintaa!

Tällaisena päivänä voi totisesti tuntea itsensä eläväksi! Niin paljon oikeaa toimintaa ja niin paljon elämän sykettä! Aamusta lähdimme roudautumaan LadyLine Vallilaan rentoutuskonserttihommiin :) Minua ilahdutti suuresti se, miten innostuneesti meidät otettiin vastaan. Aureliakin sai jäädä mieheni kanssa salille ihmettelemään konsertin ajaksi. Lisäksi ilahdutti, miten hyvällä asenteella ihmiset tulivat kuuntelemaan ja myös YLE:n ryhmällä oli mielestäni hieno, positiivinen asenne. Konsertti meni hyvin ja oli hyvä olo soittaa. Ja sekin ilahdutti, miten kovasti rentoutujat innostuivat konsertti-ideasta jälkeenpäin!

Aurelia tsekkaa soundit ennen konsertin alkua

Rentoutuskonsertti käynnissä :)

Ohjelma, johon konsertti kuvattiin on nimeltään "Musiikin parantava vaikutus" ja se näkyy ensi tiistaina 18.00-uutisten jälkeen alkavassa Kulttuuriuutisissa.

Rentoutuskonsertin jälkeen mieheni saattoi minut ja Aurelian (joka nukahti vaunuun) Pasilan aseman lippuluukulle. Hän jatkoi sieltä omille teilleen ja minä lähdin Tammisaarta kohti. Reissun päällä on hauska olla, sitä nimenomaan tuntee itsensä eläväksi. Onhan se haasteellista roudata bassoa ja varsinkin bassoa ja vauvaa yhtäaikaa, mutta kiitos sille omalaatuiselle vinksahdukselle päässäni, saan siitä  (onnistumisesta?!) jotain ihmeellistä iloa ja hyvää mieltä.

Kuinka roudata vauva, basso ja matkatavarat ilman, että läikyttää kahvit?

Junassa Aurelia heräsi, mutta onneksi vaunussa oli seikkailuseuraa, eikä aika käynyt lainkaan pitkäksi.

Touhutytöt

Isäni, eli Aurelian moffa oli autolla vastassa Karjaalla. Ajelimme Karjaan ABC:n buffeepöydän kautta Tammisaareen. Tammisaari on aika tunnelmallinen kaupunki. Mukava piirre tässä pikkukaupungissa on se, että ihmiset ovat hyvin aktiivisia ja osallistuvat kaikenlaisiin rientoihin sankoin joukoin.

Päikkärit vol 2 Tammisaaren keskustassa

Tammisaaren museossa oli musiikkiaiheisen näyttelyn avajaiset. Soitin ensin tervetuliaismusiikkia sisääntuloaulassa. Museosedän puheen jälkeen Paul Oxley´s Unit soittivat akustisen keikan näyttelytilassa. Olen liian nuori, jotta olisin kuullut heitä aiemmin, mutta tykkäsin ainakin tästä akustisesta versiosta tosi paljon.

Paul Oxley´s Unit. Etualan blondi on näyttelyesine.

Näyttelytilassa oli vitriineissä ja lattioilla paljon vanhoja soittimia, ja tosiaan myös mallinukkeja soittamassa niitä. Hupaisaa oli huomata, että oma soittimeni on vanhempi kuin enin osa museossa olevista näyttelysoittimista :) Se naamioituikin joukkoon aika hyvin.

Vitriinissä soittimia 1800-luvulta. Oikealla kontrabasso vuodelta 1788.

Sulauduin kuulemma myös itse aika näppärästi näyttelyesineiden ja -nukkien joukkoon soittaessani hieman aikalaisempaa musiikkia Paulin poikien jälkeen.

Kalpea klavikordisti

Alkuperäinen suunnitelma oli jäädä isäni luo yöksi, mutta huomasimmekin, että saattaisimme ehtiä junaan ja lähdimme asemalle. Ja kyllä. VR:ään voi aina luottaa, se on aina myöhässä! Joten ehdimme hienosti :)

Matkaeväänä luomumakkara

Hieman jännitin bussimatkaa asemalta kotiin. Yleensä mieheni on ollut mukana apuna, jos matkustan basson ja Aurelian kanssa sellaiseen aikaan, että Aurelia on hereillä ja tarvitsee bussiviihdyttäjän. Nyt oli selvittävä itse. Oli melkoinen Luojan lykky, kun huomasin, että kotibussissa oli koira! Aurelia tapitti koiraa koko matkan ja toisti "koilakoila" joten pystyin rauhassa varmistamaan, että basso pysyy ehjänä ja koko bussimatka sujui paremmin kuin hyvin.