perjantai 12. heinäkuuta 2013

Hyvä kierre!

Kylläpä tuottaa todella suurta iloa ja innostusta kun onnistuu auttamaan tarvitsevaa! Päivän hyvä työ tapahtui oikeastaanpa puolivahingossa ja se hyödytti molempia osapuolia valtavasti. Helppo ja yksinkertainen juttu, maksoi ainoastaan pienen vaivan, jonka tapahtuman aikaansaama hyvä mieli kuittasi mennen tullen.

Miten pelottava tiikeri liittyy asiaan? Selviää tämän postauksen lopussa!
.
Lähikauppamme edessä istuskelee aina välillä ystävällinen ja kohtelias kerjääjänainen. Tapanani on ostaa hänelle banaani tai leipä, sillä haluan auttaa, mutta periaatteesta en anna rahaa. Nainen oli iloinen saamastaan ruoka-avusta (kaikki kerjäläiset eivät ole!), joten jäin juttelemaan. En tiedä paljoakaan tästä ihmisryhmästä, mutta tämä nainen puhui melko hyvää suomienglantia ja oli kiinnostavaa kuunnella häntä. Hän kertoi haastavasta elämästään, ei valittaen, vaan vastaten rehellisesti kysymyksiini. Päässäni alkoi raksuttaa: meidän talon pesutuvassa on kierrätyspiste, jonne asukkaat vievät ei-toivottuja tavaroitaan ja kuka tahansa saa ottaa sieltä mitä sattuu kelpaamaan (usein tuuppaa kerääntymään yli äyräiden, me kun olemme valikoivaa sorttia täässä maassa). Tajusin, että edessäni on ihminen jolla ei ole juuri mitään ja hänelle varmasti kelpaisi melkeinpä mikä vain! Kysyin häneltä, haluaisiko hän naisten ja lasten vaatteita (hän oli kertonut olevansa kolmen pojan äiti ja poikien jääneen Romaniaan) ja ilahtuneena hän vastasi myöntävästi. Niinpä hain hänelle monta kassillista vaatteita ja kenkiä. Laitoin mukaan vielä omasta vaatekaapista kaiken, minkä olin muutenkin ajatellut kiikuttaa kierrätykseen. Lisäksi laitoin pari shampoopurkkia jotka olin saanut näytekappaleina, mutta olivat jääneet käyttämättä koska suosin luomushampoita.

Tälle tiikerille maistuu itse kasvatetut yrtit!
.
Nainen ilahtui kyyneliä pidätellen ja halusi vielä halatakin kun toin hänelle tavarat. Tämä oli mitä paras kierrätysmahdollisuus, sillä pystyin samalla auttamaan oikeasti tarvitsevaa ihmistä, luultavasti useampaakin. Aivan sama puhuiko nainen totta vai ei, olen varma, että tavaroista on iloa ja hyötyä joka tapauksessa, tulevat kyllä käyttöön ja tarpeeseen!

Ja myöskin oman maan salaatti!
.
Innostuin tästä oivallisesta kierrätystavasta ja muistin, että meillähän on kasapäin "ongelmajätettä", eli vanhoja leluja, joita ei kehtaa heittää pois tai antaa kenellekään riesaksi, mutta eivät oikein kelpaa kirpparillekaan. Nainen sanoi hyvin mielellään ottavansa vastaan vanhat "ongelmajätteemme". Vielä kun Aurelia oli huolissaan naisen lapsista ja innostui ajatuksesta antaa käyttämättömät lelut hänen lapsilleen päätin tehdä siitä huomisen projektin! (Nainen kertoi olevansa noin viikon verran täällä).

Tiikerisalaisuus selviää kohta!

.
Oli hienoa päästä eroon vanhasta ja saada vähän väljyyttä tuonne kierrätyspisteeseenkin! Se teki tilaa uudelle, kuten aina käy. Uusi tulikin hieman nopeammin kuin olisin uskonut: illalla kävelllessämme kotiinpäin eräs kirppari oli yllättäen vielä auki. Ikkunassa komeili valtavasti tiikeritavaraa (tadaa, paljastus!) joten totta ihmeessä käytimme tilaisuuden. Harvemmin löydän kirppareilta mitään itselleni, mutta tällä kertaa löysin vaikka ja mitä! Sattui jopa niin hauskasti, että sanoin ääneen tarvitsevani caprimittaisia jumppahousuja, mieluiten mustia. Ja kas, parin minuutin päästä juuri sopivat löytyivät, euron hintaan! Kannattais vissiin enemmänkin ilmaista tarpeitaan ääneen! Oli niin miellyttävä paikka, että voinpa mainostaa täälläkin: KABOOM!

Räyyyyyh!!!!
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti