torstai 14. marraskuuta 2013

Yksi tapa valita elämäntyylinsä

Nykyään yhä useammin kun näen itseni peilistä, pidän näkemästäni! Ja muutenkin olen yhtäkkiä alkanut pitämään itsestäni kovasti, on niin kivaa olla minä! :) Ei, en laihtunut, en timmiintynyt, en ostanut muodikkaita vaatteita, enkä edelleen ole ryhtynyt käymään kampaajalla hakemassa väriä elämään. Positiivisella elämänasenteella, vai sanoisiko laadukkaalla ja iloisella elämäntyylillä on ollut selkeästi vaikutus - ja todella mukava sellainen! Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen siihen, millainen elämäni nykyään on, ja kokoajan menen yhä hienompaan ja parempaan suuntaan, mikäli se minusta on kiinni (ja pitkältihän se juuri sitä on!). Nyt aion lyhyesti kertoa kuinka homma kohdallani on toiminut. Toivottavasti siitä on iloa ja inspiraatiota! :)

On niin kivaa olla minä! Erityisesti hienon konsertin jälkeen! :)

Ensimmäisenä aloin tiedostaa negatiivismuotoiset puheeni. Tässä minua suuresti auttoi mieheni, joka aluksi ärsyttävyyteen asti huomautteli jos käytin negaatioita puhuessani. Saatoin monesti itse kuvitella, että puhun "positiivisesti" vaikka sanamuotoni oli kielteiset. Vaikkapa "en mä mitään pahaa tarkoittanut" kun positiivinen muoto olisi "tarkoitin vain hyvää". Sisukas mieheni jaksoi huomauttaa aina kun vastaavanlaisia lipsahti ja lopulta kun moinen huomauttelu alkoi ottaa pattiin riittävästi aloin tietoisesti valikoimaan sanani hänen kanssa jutellessaan. Kun olin sanomassa vaikkapa ei-sanaa sisältävän lauseen, mietinkin mikä sen joo-vastakohta olisi ja sanoin sen. Aluksi se oli teeskentelyä ja ironiaa. Sitten se muuttui huomaamatta huumoriksi ja hauskaksi peliksi (tässä vaiheessa aloin myös blogata). Lopulta huomasin, että ajattelutavasta oli tullut itsestäänselvä tapa ja vasta tämän jälkeen ymmärsin kuinka valtavan tehokkaasta ja mielekkäästä tavasta onkin kyse ja kuinka hurjasti se on vaikuttanut elämääni!

Nyt jos sinulla ei ole riittävän ärsyttsisukasta kumppania, mutta silti haluaisit tarkastella ajattelutapaasi, niin siitä vain itse bongaamaan omasta puheesta ja ajattelutavasta negaatiot. Kehittele vaikka mieleen punainen vilkkuvalo, joka huomauttaa niistä. Seuraava askel kääntää negaatiot myönteisiksi. Se on helppoa, miettii vain mikä negatiivisen asian vastakohta voisi olla. Eli sen sijaan, että miettii mitä EI OLE, EI SAA tai EI PITÄISI keskittyykin siihen mitä ON, MITÄ SAA ja MITÄ KANNATTAISI. Ja joskus asiat voi tottakai olla myös pielessä. Silloinkin on parempi miettiä miten asiat ovat, vaikkapa toteamalla, että nyt on näin ja sitten miettiä miten asia ratkaistaan. Usein ratkaisukin löytyy helpommin kun miettii mikä ongelma todellisuudessa on, sen sijaan että jäisi puheillaan tai ajatuksillaan suurentamaan sitä mitä se aiheuttaa. Ongelma ei tietenkään aina ratkea vain tiedostamalla (joskus voi kyllä käydä niinkin), mutta tiedostaminen helpottaa ratkaisujen löytämistä.



Usein saman asian voi ilmaista monella eri tavalla. Olin kerran kaupassa kun myyjä suositteli edellä olevalle asiakkaalle kanta-asiakaskorttia. Selitettyään kortin toimintaa hän totesi, että "mut sä joudut menemään infotiskille hakemaan sen kortin". Ihmetellessäni myyjän sananvalintaa en yllättynyt siitä, että asiakas antoi asian olla ja käveli ovesta ulos. Kukapa nyt infotiskille haluaisi joutua, kuulostaakin niin hankalalta! Jos myyjä olisi ilmaissut saman asian eri tavoin, vaikkapa "kortin saa helposti infotiskiltä, joka on tossa ihan vieressä" olisi asiakas saattanut mennäkin sinne, kun kerta asia hoituisi helposti ja ihan tässä vieressä.

Vastaavanlaisia sananvalintoja voi tehdä oma elämässään, kun on tietoinen ajatuksistaan ja puheistaan. Tämä on tapa, joka on opittavissa. Nykyään minulla usein vilkkuu se punainen valo jos olen ajattelemassa tai sanomaisillani jotakin muuta, kuin mitä oikeasti tarkoitan. Esimerkiksi en sano lapselle "älä juokse" koska en halua hänen juoksevan vaikkapa jossain liukkaassa paikassa. Lapsi (ja kyllä muuten aika usein itsekin!) kuulee ensisijaisesti verbin ("juokse"), mutta kieltosana jää huomaamatta. Siksi sanon lapselle (tai itselleni) ennemmin, että "nyt pitää kävellä tarkasti, että varmasti pysyy pystyssä".

Käytännön tasolla tosi yksinkertainen juttu. Senkun muuttaa kaikki eit joo-muotoon ja itselleen negatiivissävyiset sanat myönteisiin vastaaviin. Voiko se olla niin helppoa? Voiko elämä oikeasti muuttua kivaksi ja innostavaksi näin? Voiko sellainen oikeasti vaikuttaa itseluottamukseen niin paljon, että tuntuu luontevalta rakastaa itseään? Minä väitän, että kyllä voi! Ja ihmiskokeitahan voi jokainen tehdä itsellään! ;)


Jos ei ihan jokaista asiaa voi itse valita, voi ainakin valita kuinka
 siihen suhtautuu. Vaikkapa ollako uhri vai selviytyjä.

1 kommentti:

  1. Näin se menee. Kiitos, kun toit omakohtaisen esimerkin tänne luettavaksi! Tämä postaus ilahdutti minua erityisesti tänään.

    VastaaPoista