maanantai 28. helmikuuta 2011

Minä olen!

Kyllä tänäänkin sattui vaikka mitä hyvää, vaikka ensin en uskonut siihen lainkaan... Lisäksi myös yksi aivan poikkeuksellinen erinomaisen mahtava hetki! 

Lähdin viemään lainabassoa bassopajalle hakeakseni sieltä lainaan toisen hieman paremman basson. Aurelia oli mukana kärryissä nukkumassa päikkäreitään. Bussissa oli tuttu kotiäiti vauvansa kanssa ja tulin iloiseksi kun sain hieman vertaistukea. Ei se näköjään muidenkaan pikkulasten äitien "oma aika" ole niin läpihuutojuttu. 

Oli tarkoitus otattaa valokuva siitä hullusta naisesta, joka raahaa bassoa ja vauvaa yhtä aikaa julkisilla, mutten sitten muistanutkaan... no ensi kerralla!! Tällä kertaa on tyydyttävä googlen kuvahakuun:



Sain roudattua basson pajalle ja Aurelia nukkui kokoajan. Ehdin jopa nauttia kahvilassa istumisesta hetken, ennen kuin hän heräsi. Tämän kahvilahetken aikana minulle valkeni ratkaiseva asia: päänuppini tarvitsee hieman etäisyyttä tästä vauvanhoidosta hetkeksi, jotta löytyisi jälleen se oma minä, siis MINÄminä, eikä 24h äitihoivaaja. -> tämä työn alle!

Minulla on yksi basso-oppilas ja se on juuri sopiva määrä. Tänään oli ensimmäinen tunti piiiitkään aikaan (vuoteen?). Ja se olikin just ihanan piristävää vaihtelua tähän vauva-arkeen! Mieheni lähti Aurelian kanssa ostoksille sillä aikaa.

Tämän soittotunnin jälkeen tapahtui se erinomaisen mahtava hetki. Nimittäin lähdin kävelemään musiikkiopistolta bassopajalle (hakemaan sitä toista lainabassoa) ja kävelin kaupungin katuja AIVAN YKSIN! Siis ilman vaunuja ja vauvaa! Tapahtui juuri se, mitä olin aiemmin kahvilassa toivonut! Tunsin itseni normaaliksi ihmiseksi, en väsyneeksi kotiäidiksi. Fiilis oli helpottunut, kevyt ja hyvinvoiva. Tässä olen minä, siis minä, ainoastaan ja vain minä! Minä olen tämä henkilö! Minä olen!

Minä Olen!


Oli mahtavaa olla pajallakin ilman vauvaa, kerkesin testailemaan bassoja ja juttelemaan rauhassa. Ja myös basson roudaaminen pajalta Kamppiin oli hienoa. Siis kerrankin ihan yksinäni nousin ratikkaan ja olin ihan tavallinen ihminen. Tai no jaa, mutta ainakin tavallinen bassoa roudaava ihminen :P

Kampissa minua odotti ihana, hyväntuulinen tyttö iskän sylissä :)

Illalla soitin uutta lainabassoa. Ei maailman paras, mutta ainakin asteen verran houkuttelevampi soittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti