Monet tuntuvat nykyään puhuvan siitä, kuinka vihdoin ovat uskaltautuneet toteuttamaan unelmiaan. Kenties sanoutuneet irti töistään tai ottanut muita suuria askelia seuraten omaa unelmaansa. Se on minusta hieno asia! Olen ollut välillä vähän kateellinenkin, että milloin oikein minulle tupsahtaa se noin voimakas ja selkeä unelma. Että kyllä minäkin mielelläni lähtisin toteuttamaan unelmaani, jos vain tietäisin mikä se on. "Unelmani" on ollut minulle aika epämääräinen asia ja olen tehnyt paljon sinne päin, muttei ihan kuitenkaan.
.
No nyt se tapahtui! Joku vyyhti avautui hämmästyttävällä tavalla ja se avasi näkökenttääni ja luottamusta valtavasti. Tässä kohti eläminen on aivan todella hienoa! Tiedän mitä haluan tehdä ja periaatteessa miten sen voi toteuttaakin. Puhuinkin siitä jo edellisessä postauksessa. Huikein juttu on se, että en löytänyt "unelmaa" tai "juttuani", vaan monikossa "unelmani" ja "juttuni"! Seuraavana päivänä nimittäin loksahti toinenkin iso juttu ja sitten seuraavana, eli tänään loksahti yhtäkkiä vielä kolmaskin!!! (Voi apua, mitähän sitten huominen aikoo tuoda mukanaan!??) Uskomatonta! Tätä menoa ei tarvitse enää miettiä, mitä tekisin isona. Näissä on niin paljon tekemistä, etten ehdi varmaan isoksi koskaan ;)
Mietin, että miksi tämä tapahtui juuri nyt ja näin paljon kerrallaan. Tajusin, että olen oikeastaan useasti ennenkin yrittänyt samantapaisia asioita, mutta ne ovat kaatuneet samaan asiaan – itseluottamuksen puutteeseen. Esimerkiksi tärkeää oli, minkä vaikutelman voin antaa. Nyt yhtäkkiä tärkeältä tuntuukin se, mitä minä voin antaa. Myöskin tuntuu, että vihdoin tässä toiminnassani on malttia. Justiin tällä hetkellä humaan kyllä olevani ihmeellisessä ylitilassa. Mutta tiedostan, että tämä euforia tulee menemään ohi ja tasapainottumaan. Ja vaikka vähän aikaa ratsastaisinkin tällä innostuksen aallon harjalla aiheiden vetäessä villejä voltteja pääni sisällä, tiedän, että selkeisiin konkreettisiin toimiin voin ryhtyä vasta kun jalat ovat takaisin maassa. Mutta just nyt ei ole kiire, sillä pää pilvissä on ihan mukava fiilis, aina välillä ainakin :D
Olen ennenkin intoillut, kuinka mahtavaa on kun osat loksahtavat kohdilleen, mutta oikeasti se ei ole yksistään ole mahtavaa, vaan sen lisäksi se on ällistyttävän kaunista! Kuin valtava taideteos, missä elämän monenlaiset olemuspuolet yhtäkkiä synkronoituvat yhteen mykistävän kauniiseen harmoniaan. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti