Välillä menee lujaa :)

–Miten menee?
–No, oikeastaan ihan tosi hyvin! :)
–Sen näkee, sähän loistat!
–Joo, aina välillä asiat natsaa kohdilleen, se on kyllä todella mahtavaa!

Hassuinta oli se, miten se naksahdus tapahtui. Olen tosi pitkään pyöritellyt päässäni tutkimukseeni liittyviä asioita, monta vuotta. Aihe on hämmentävän laaja ja asian ydin jotenkin aina karkasi alta kun siihen oli pääsemässä kiinni. No, sitten ajauduin väittelyyn erään tieteellisesti orientoituneen henkilön kanssa aiheeseeni liittyen. Se oli aika ärsyttävä väittely ja otti päähän, että toinen oli niin kaavoihin kangistunut. Mutta yhtäkkiä tajusinkin olevani todella kiitollinen tälle ärsyttävälle tyypille (joka yhtäkkiä ei ollutkaan enää niin ärsyttävä), koska väittely sai aikaan, että tajusin asian ytimen, siis tajusin mikä tismalleen on tutkimusaiheeni. Se oli ollut minulle niin itsestäänselvä, että olin luullut sen olevan sitä muillekin! Tämän kaverin kanssa väitellessä tajusin, ettei se todellakan ole itsestäänselvyys, pikemminkin päinvastoin! Ja sitten, oujee, inspiraatio iski, todellakin! Löysin paljon tieteellisiä referenssejä, kun tiesin tarkasti mitä olen hakemassa! Inspiraatio on yksi parhaimmista fiiliksistä! :) Olen ennen ollut melko epävarma tämän asian suhteen, mutta nyt itseluottamus on kasvanut. Se on ihmeellistä ja hienoa! Tuntuu ihan, että tässä on kehittynyt ihmisenäkin. Loistava fiilis sekin (kirjaimellisesti).

Pidän toistaiseksi aiheen poissa julkisuudesta, mutta jos tapaamme irl ja kiinnostaa, niin kerron kyllä lisää erittäin mielelläni. Kysy ihmeessä :)

Näin on! Ehkä ensimmäistä kertaa eläessäni! :)

Aurelia on positiivisuudessa hämmästyttävän taitava :) Sehän on paitsi sitä, että kääntää ajatukset ja puheet positiiviseen muotoon (eli miten on sen sijaan, että sanoisi mitä ei ole) myös sitä, että huomioi ne pienetkin positiiviset asiat arjessa. Kävelimme kauppakeskuksessa kun Aurelia yhtäkkiä huomasi: "Va fint att gubben kunde sätta skräpet till roskisen!". Edessämme kävelevä mies oli laittanut roskan roskikseen. Aurelia on monesti miettinyt maassa lojuvia roskia ja olemme yhdessä miettineet, että on aika tyhmää jättää roskat lojumaan vaan ne kuuluisi laittaa roskikseen. Aurelia ilahtui tästä episodista – joka varmasti olisi jäänyt minulta huomaamatta – ja sanoi moneen kertaan miten hienoa oli, että mies todella viitsi laittaa roskan roskikseen. Ja juu, kyllähän se sitä oli!

Ja sitten vielä pikku mainos lopuksi :) Tervetuloa konserttiin, jossa bassoa kuunnellaan keholla ja lähdetään sfääreihin mielikuvitusmatkalle! Lisätietoja täällä.