Agnus Dei ja rakkautta

Tänään onnistuinkin eräässä tilanteessa aika hyvin. Kauppakeskuksessa oli vihainen mummo. Kun se ärjäisi minulle sisälläni kuohahti todella ja meinasin alkaa urputtamaan takaisin. Mutta en tehnytkään sitä. Sen sijaan kuulostelin, että mikä tämä juttu on. Huomasin, että oikeastaan minulle tuli tosi paha mieli siitä ärjynnästä ja siksi olisin halunnut puolustaa itseäni ärjymällä takaisin. Pienen hiljaisuuden jälkeen sanoin mummolle varovasti: "Huusit aika vihaisesti. Mulle tuli tosi paha mieli". Siinä samassa ihmeen sekunnissa mummon koko olemus muuttui niin, että melkein säikähdin itsekin. Mummo tajusi mitä oli tehnyt ja oli hyvin hyvin pahoillaan. Hän tosissaan yritti hymyllä ystävällisesti ja pyyteli anteeksi vuolaasti ("suo anteeksi näin pääsiäisenä"). Hymyilin takaisin ja toivotin hänelle iloista pääsiäistä ja jatkoin matkaa äkkiä, koska olin niin hämmentynyt. Mutta mitä jos olisin ärjynyt takaisin? Tilanne olisi takuulla päättynyt erilaiseen tunnelmaan!

.

Siitäs sait ja se oli sille ihan oikein on ihan feikkiä. Kökkökäytös on aina perseestä, ihan sama kuinka "oikeutettua" se on. Viisaalta mieheltäni olen oppinut, kuinka ihmiset toimivat vain kahdenlaisesti: Kaikki teot ovat rakkauden tekoja tai pyyntöjä päästä rakkauden teon kohteeksi. Alkupuolen ymmärrän helposti. Mutta tuo rakkauden teon kohteeksi selkeni vasta pohdinnan jälkeen. Jos rähisen ja olen huonolla tuulella, johtuu se yleensä tai oikeastaan aina pelosta ettei rakasteta tai pelosta, että kohdellaan ei-rakastavasti. Mutta jos oikeasti vain pelottaisi, niin en uskaltaisi edes ärisistä vaan vetäisin häntäni koipien väliin ja juoksisin karkuun. Rähisen siksi että haluan vastapuolen tajuavan, että minua pelottaa se ettei minua kohdella rakastavasti! Ja sitten kuvittelen, että vastapuoli tajuaisi tämän ja alkaisi kohtelemaan rakastavasti. No, kuten varmaan olet huomannut, se ei yleensä toimi. Hitsi kun pääsisi siitäkin eroon! No, tänään kuitenkin onnistuin mummolle rähisemisen sijaan sanomaan suoraan mistä oikeasti kiikasti ja lopputulos oli juuri halutunlainen. Opin kyllä joskus toimimaan niin kotonakin! (Kotona se vaan on vaikeampaa kuin muualla,  niin se vaan on)

.

Meillä oli loppujen lopuksi tosi mukava päivä pääsiäiskaritsoja ihastellessa. Tuntuu kyllä omituiselta, että nämä pikkuruiset pehmopallerot päätyvät pääsiäispöytään. Se vähän harmittaa, mutta samalla sitten kuitenkin haluaisin syödä sitä ruokakaritsaa, koska se on niin hyvää. Vai siis eihän pehmopallerokaritsa ja ruokakaritsa liity toisiinsa mitenkään muuten kuin nimen perusteella, eihän...?

.

.

.