Oliski nii helppoo! Vai onko se?

Hauskaa, että ympärilläni ihmiset ovat alkaneet vaikuttaa positiivisilta! Esimerkiksi vaikka saattaisikin olla "hyvä syy" valittaa säätä, ihmiset sanovatkin, että ei pitäisi valittaa niin paljon vaan ajatella positiivisemmin. Vaikka että mitä sitten jos on kylmä, kun kuitenkin aurinko paistaa!

On paljon kivempaa kun on kivaa! :)

. 

Sitten menen itseeni ja mietin. Huokaankin vähän. Jos teoriassa tiedän, millaista on olla positiivinen, tarkoittaa se, että olen positiivinen teoriassa. Mutten välttämättä käytännössä. Kun ajatus on teoriatasolla, myös sen ilmentymä on. Vaikka tietäisi kaiken punttitreenistä, jaksottamisista, dieeteistä ja palautusjauheista ei silti saa mitään tuloksia ellei toteuta niitä käytännön tasolla. Vatsamakkara ei katoa vaikka olisi lukenut kaikki maailman jumppakirjat ja osaisi ne ulkoakin ja opettaisi muitakin, muttei vaivaudu itse jumppaamaan. On tottakai hyvä ottaa asioista selvää ennen kuntokuuria, sen suunnittelu varmasti auttaa. Mutta se ratkaisevin (ja usein vaikeimmalta tuntuva) askel on toteuttaa se. Liikunnan harrastamisen vaikein kohta on monesti saada takapuoli irti sohvasta. Jos tarkastelemme tätä tapahtumaa ihan pelkkänä tapahtumana – takapuolen irroittaminen sohvasta – niin pitäisi sen kyllä onnistua jokaiselta perusjampaltakin tuosta vain. Onhan se oikeastaan ihan naurettavan helppoa :)

Sama juttu. On tottakai hyvä tietää teoriassa kuinka positiivinen ajattelu toimii, lukea vaikka aiheesta kertovaa kirjallisuutta ja ryhtyä itsekin viljelemään positiivisia ajatuksia. Mutta vasta kun sen onnistuu integroimaan omaan elämäänsä alkaa tuloksia näkyä!

Olen edelleen keskellä jotakin yliväsymysjaksoa ja huomaan, että joskus ne hyvät ajattelut jäävät kovin teoreettisiksi. Siksi taas syynäsin omaa ajatteluani hieman tarkemmin ja huomasin seuraavaa: Koska olosuhteiden pakosta minulla on "kamalasti" tekemistä ("pakkoa"), tuntuu minusta äkkiä, ettei ole aikaa tehdä "omia juttujani" kun teen vain kaikkia "ärsyttäviä juttuja". Mietin tätä paradoksia hetken ja aloin lokeroimaan asioita päässäni lokeroihin "mun jutut" ja "ärsyttävät jutut". Tajusin hyvin äkkiä, että kaikki ne "ärsyttävät" jutut olivatkin tottapa hyvinkin juuri niitä "mun juttuja". Oikeastaan ainoat "ärsyttävät jutut", jotka keksin liittyivät kodin siivoukseen. Aika kehno syy ruveta synkistelemään, ettei ikinä ehdi tekemään omia juttuja kun pitää kokoajan siivota... Eihän meillä kukaan edes niin paljon siivoakaan!

Olispa helppoa toteuttaa positiivisuutta arjessa, kuulin itseni ajattelevan. Heti seuraavaksi ajattelin: miksipä se muuta olisikaan? Asiat ovat justiin niin helppoja tai vaikeita kun haluamme määritellä. Teoriassa siis positiiveilu voi olla tosi helppoa – olen vain positiivinen! Joten miksipä ei käytännössäkin? (onko tässä se sama vaikealta tuntuva askel? joka oikeastaan on aivan naurettavan helppo?)

Voiko ihanampaa piristettä ollakaan! <3 "Äiti ota musta kuvia!"