maanantai 7. lokakuuta 2013

Onks hyvä paikka?

"Onks paha paikka?" kuulen aika usein puhelimessa. Oikeastaan aika hymyilyttävä kysymys. Sillä mikä paikka oikeastaan olisi nyt niin paha? Vankila? Helvetti? Syyria? Missä se soittaja oikein olettaa minun luuraavan? ;) Yleensä olen aina hyvässä paikassa, vaikkapa kotona, kaupungilla, Suomessa, Euroopassa. Nämä on oikein hyviä paikkoja. Junakin on. Ja työ. Konsertti se vasta onkin. Ei ole soittajan syy jos olen unohtanut puhelimen päälle silloin... :) 

Tää on just parasta vuodenaikaa väreistä voimaa ammentaville!


.
Isälläni on suomenruotsalaisittain tapana kysyä "Ringer jag passligt?" kun yleinen tapa on kysyä "Ringer jag opassligt?" ja odottaa vastausta hykerrellen salamyhkäistä nauruaan. Vastaaja nimittäin lähes aina vastaa automaattisesti vastaa "Nej" (olettaen, että soittaja on kysynyt "opassligt", eli huonoon aikaan) ja häkeltyy sitten. "Jag menar... ööö... va? Jovisst ringer du passligt!". Suomeksi vastaavat sanat kuulostavat riittävän erilaisilta (paha -> sopiva) ja sekaannusta harvemmin saa aikaiseksi, mutta olen silti itsekin ottanut tavaksi kysyä soitanko sopivasti mielummin kuin olettaisin soittavani huonoon aikaan, tai erityisesti että toinen olisi pahassa paikassa. Tai voishan sitä kysyä suoraan vaan, että "Onks hyvä paikka?" :)

Luontokin tietää mitkä värit on nyt in!
.
Samaan tapaan saatan ohjata keskustelun kulkua kun tapaan henkilön, jolla on tapana valittaa kaikesta. "No, mitäs mukavaa sinne kuuluu?" tai "Mitäs kivaa on viimeaikoina tapahtunut?". Samalla kun en jaksa kuunnella turhanpäiväistä valittamista, haluan auttaa henkilöä huomaamaan myös ne kaikki hienot asiat, mitä elämään kuuluu. Keskustelu mukavista asioista piristää ja ilahduttaa. Tottakai on hyvä saada purkaa pahaa oloaankin kuuntelevalle olkapäälle. Mutta jos pahaoloisuudesta ja rypeämisestä tulee tärkeämpää kuin siitä eteenpäin meneminen, on mielestäni ihan oikein tukea ihmistä eteenpäin menemisessä hyvien asioiden löytämisen kautta.

Vaahtera, syksyn muotikuningas <3
.
Minulla on ollut mitä antoisin viime viikko Helsingin kaupunginorkesterin riveissä, en ennättänyt blogiinkaan kirjoittaa, mutta jotakin ylilyövää hehkutusta se olisi kuitenkin vain ollut ;) Tällä viikolla taas soitan barokkiyhtye Ensemble Nylandian kanssa. Saapi nähdä ehdinkö tälläkään viikolla raportoida positiivisia tunnelmia, jotakin ylilyövää hehkutusta se kuitenkin vain olisi... ;)

Musiikkitalo on mukava paikka soittaa.



.
Keikalle mustissa :)
Musiikkitalo on ihan kiva paikka pikkupalleroisenkin kanssa!

5 kommenttia:

  1. "Samaan tapaan saatan ohjata keskustelun kulkua kun tapaan henkilön, jolla on tapana valittaa kaikesta. "No, mitäs mukavaa sinne kuuluu?" tai "Mitäs kivaa on viimeaikoina tapahtunut?"."

    Hyvä idea, mutta oikein paatunut valittaja (kuten allekirjoittanut huonolla hetkellä) saattaa helposti tulkita tuollaisen vittuiluksi :D
    Muakin vähän huvittaa tuo "onko paha paikka?" -puhelunaloitus - ihan jo siitäkin syystä, että jos oikeasti on paha paikka (tai huono hetki), niin itse en ainakaan silloin edes vastaa puhelimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi kyllä olla vaarana. Mutta rakkaudella ja vilpittömyydellä maustettuna olen onnistunut saamaan keskustelun hyville raiteille. Tekopirteys pilaa koko jutun. Siinä kai se haaste juuri piilee, että osaa olla tilanteen tasalla ja kanssaihmisen "puolella".

      Poista
  2. Ihan loistava kirjoitus! Minulla oli tapana työssäni, jossa jouduin soittelemaan asiakkaille, kysäistä aina "Olisko nyt hyvä sauma keskustella....". Olen tietoisesti kääntänyt ilmaisutapoja positiiviseen suuntaan ihan kaikissa asioissa. No, ei se kaikessa onnistu.... mun on vaikea peitellä turhautumistani toimimattoman tekniikan ja etenkin digitekniikan kanssa ja etenkin töissä. En ole vielä keksinyt miten ilmaista asia positiivisen kautta, kun siitä ei löydy tippaakaan positiivista, kun ei työvälineet wörki.

    VastaaPoista
  3. Mua aina huvittaa kun ihmiset kysyy pitkästä aikaa nähdessä, että "onko ollut kiirettä?". Jos vastaan kieltävästi, niin tuntuu, että keskustelu tyrehtyy siihen. Vaikka tekemistä olisikin paljon, jos se on mielekästä en miellä sitä "kiireeksi" (kiire-sanassa on aina jotenkin vähän negatiivinen sävy), mutta jotenkin hassusti se kysymys sisältää asettelun siitä, että kiire on jonkinlainen tärkeysmittari. Että jos on kiire niin menee hyvin. Hupsua.

    ps: kiva blogi! :)

    VastaaPoista
  4. Mua aina huvittaa kun ihmiset kysyy pitkästä aikaa nähdessä, että "onko ollut kiirettä?". Jos vastaan kieltävästi, niin tuntuu, että keskustelu tyrehtyy siihen. Vaikka tekemistä olisikin paljon, jos se on mielekästä en miellä sitä "kiireeksi" (kiire-sanassa on aina jotenkin vähän negatiivinen sävy), mutta jotenkin hassusti se kysymys sisältää asettelun siitä, että kiire on jonkinlainen tärkeysmittari. Että jos on kiire niin menee hyvin. Hupsua.

    ps: kiva blogi! :)

    VastaaPoista