Unelmaelämää, kaikissa sateenkaaren väreissä

Se, että on ollut hieman taukoa bloggaamisessa puhukoon sen puolesta, että täällä on mennyt lujaa :) Takanapäin on antoisa ja tiivis soittokeikkaputki, klassista, barokkia ja moderniakin. Nyt on pieni hengähdystauko ja odotan innolla mitä seuraavaksi eteen tulee. Elämä on auennut erinomaisen lupaavaan suuntaan ja olen siitä todella iloinen! On jo aika meidän suomalaisten vilpittömästi ja ansaitusti iloita omista, mutta erityisesti myös toistemme saavutuksista, menestyksistä ja onnistumisista. Kateus on so last season! :)

Aurelia möllötteli vaunuissaan vaunupäikkäreiltään herättyään. Aivan yhtäkkiä hän alkoi itkemään hillittömästi. Ihmettelin mikä oikein on hätänä. Aurelia sai itkunsa seasta selitettyä, että oli katsonut pelottavaa elokuvaa. 

-Leffassa hylje söi vauvakalan! Byäääääh!!! En halua katsoa sitä leffaa enää koskaan!

Seurasi pitkä ja vakava keskustelu. Elämä ja kuolema on askarruttanut Aureliaa jo pitkään. Lopulta kun itkuraivo elämän epäreiluudesta ei ottanut laantuakseen kuulin itseni selittävän Aurelialle jotakin, mikä oli aivan yhtä paljon itsellenikin elämänohjeeksi ja muistutukseksi:

-Täällä maapallolla tapahtuu paljon ikäviä asioita, mutta myös paljon hienoja ja hyviä asioita. Sä saat itse päättää kummat sun mielestä on tärkeämpiä.

Aurelian ensimmäiset sanat aamulla herätessään: -Haluan maalata sateenkaaren!

.

Tällä hetkellä valmistaudun seuraavaan koesoittoon. Soittokeikkaa on ollut todella mukavasti ja ensi keväällekin tiedossa ihan oikeita kontrabasistin töitä. Olen aina uskonutkin tähän, mutta nyt voin aivan omakohtaisestikin todeta saman: Unelmiin pitää uskoa ja ne on mahdollista toteuttaa! Toki niiden eteen täytyy myös nähdä vaivaa, juurikin kurkotella sinne kuuseen. Harvemminhan ratkaisut tippuvat taivaalta nenän eteen, vaikka kai sekin teoriassa on mahdollista. Unelma on pidettävä mielessä ja sitä kohti kuljettava sinnikkäästi ja päämäärä selkeänä. Katajaan kapsahdukseen uskova ei pääse unelmaansa kovin helpolla. Kenties ei viitsi vaivautua edes yrittämään. Siskollani on tapana sanoa "Joka kuuseen kurkottaa, se yltää tähtiin asti!". Olen aivan samaa mieltä!