Tissinvilautusta ja muita voimavaroja

Iloinen konserttivieras Karjaan kirkossa.

Leirikonsertit ovat enimmäkseen olleet meidän aikataulullemme liian myöhäisiä, mutta eräs ystävällinen pianisti lupasi ajaa meidät kämpille heti kun pieni väsyy. Joten pääsimme mukaan! Jo autossa Aurelia selitti, että kirkossa ja konsertissa pitää sitten olla hiljaa, ei saa puhua. Aika hauskaa, koska en ollut sanonut sitä hänelle! Karjaan kirkko on upea kivikirkko jostain 1300-luvulta ja osasimme käyttäytyä arvokkaasti :) Mitä nyt vaivihkaa vilauttelin tissiä takapenkissä. Mutta eiköhän itse Jeesuskin ole imenyt Neitsyt Marian tissiä, että tuskin se voi paheksuttavaa olla ;) (ja saihan aiheesta ihan repäisevän otsikonkin!)

Tänään heräsin aamuviideltä. En saanut enää unta vaikka väsytti. Lopulta nousin ylös. Aluksi otti päähän, kuten varmasti ymmärrätte. Huomasin kuitenkin nopeasti, että oli kaunis, aurinkoinen aamu ja päätin, että tämä kuitenkin oli se oikea jalka! :)  

Sitäpaitsi en muista milloin viimeksi olisin saanut viettää rauhallista aamua ihan itsekseni (yleensä Aurelia herättää minut). Ihana kämppiksemme Emma oli ottanut mutterikahvipannun mukaan ja aamu(Sippoin-)jumppien jälkeen keittelin todella aromikasta kahvia ja lueskelin rauhassa kirjaa.

Kirjan kohta kyllä muuten kolahti! Louise L Hay, Sisäiset voimavarasi:

Ehkä sinä olet yksi niistä ihmisistä, jotka ovat koko elämänsä olleet vihaisia. Olet pinttynyt suuttuja. Tapahtuu jotakin ja sinä kiukustut heti. Et koskaan pääse suuttumusta pidemmälle. Pinttynyt kiukku on lapsellista - haluat tehdä kaiken oman makusi mukaan. Sinun tulisi kysyä itseltäsi:

* Miksi reagoin aina suuttumalla?

* Mikä minussa saa aikaan tilanteita, joissa minun on suututtava?

* Onko tämä ainoa tapa suhtautua elämään?
* Tätäkö haluan?
* Ketä yhä rankaisen tai rakastan?
* Miksi haluan yhä olla tässä tilassa?
* Mikä uskomukseni aiheuttaa kaikki nämä turhaumat?

* Mikä minussa ärsyttää toisia ihmisiä?

Miksi toisin sanoen uskot, että päästäksesi päämäärääsi sinun on suututtava?

Etenkin viimeinen lause jäi mietityttämään. Tunnistin kyllä vihaisen itseni, vaikka nykyisin kyllä toisinaan onnistun pääsemään suuttumustakin pidemmälle. Suuttumisessa on tietynlaista voimaa, jonka avulla voi saada aikaiseksi esim laittaa jokin pielessä oleva asia kuntoon, joten ehkä se siksi tuntuu niin tarpeelliselta toimintatavalta? Mutta olen varma, että kaikkien osapuolien kannalta mukavempia vaihtoehtoja on olemassa.

No. Sitten vain opettelemaan niitä. Koti on mitä erinomaisin paikka testata senhetkisen tasonsa. Siellä näkee, onko oikeasti oppinut jotakin vai onko vain höpötellyt lämpimikseen... :)

Motivaatio

Motivaatio on tullut puheeksi täällä musiikkileirillä. Siihen liittyy jännä dilemma. Nimittäin jos harjoittelen motivoituneena, niin saan paljon parempaa tulosta aikaiseksi, harjoittelu on kivempaa ja lopputulos laadukkaampaa. Jos en ole motivoitunut, mutta pakotan itseni soittamaan, niin harjoittelu kulkee kankeasti, tunnelma on ärsyyntynyt ja lopputulos surkea. Mutta aika moni soittaja oli sitä mieltä, että jos harjoittelisi vain motivoituneena, niin tulisi harjoiteltua niin harvoin, ettei oppisi mitään. Miten siis olisi paras toimia? 

Hmm... Voisinko asennoitumalla saada itseni motivoituneeksi? Ilman, että aivopesisin itseäni ja salaa sisimmässäni ärsyyntyisin kuitenkin? Jospa affirmoisin kaikkea hienoa soittoharjoittelun onnistumiseen liittyvää? Harjoittelu on innostavaa. Onnistun luomaan kaunista musiikkia. Edistyn soitossani aina kun harjoittelen. Huomaan, että tarvitsen jostakin motivaatiota affirmaatioidenkin tekemiseen. Haen kolmannen kupin kahvia ja ihmettelen kun edelleen vain väsyttää. 

Sitten tajuan katsoa myös taaksepäin. Ei ole ihme, jos väsyttää kun on ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä (myös harjoittelua) niin monen päivän ajan. Ja se yksi hyvin tiivis konserttireissukin. Ehkä lähdenkin ulos auringonpaisteeseen ja ihmettelen mitä kaikkea hyvää ja kaunista luontoäiti tänäänkin tarjoaa ilahdukseksi! Tai mitä jos sittenkin menisin harjoittelemaan. Ihan vähän vain... Koska alkoi yhtäkkiä tekemään mieli soittaa sitä yhtä hienoa, mutta haastavaa kappaletta. Ihan vähän vain... Ehkei se affirmointi ollutkaan ihan turhaa? :)

Kuvat edelleen netistä. Vaikka sain ladattua kameran, niin piuha puuttuu... Nyt on näin.

.

Vuorokausi kuin viikko

Kirjoitan tätä blogia osittain siksi, että muistan siten selkeämmin hyvät ja ilahduttavat tapahtumat. Uskomatonta, miten paljon kaikkea hauskaa, hienoa, jännittävää ja kaunista voi mahtua samaan vuorokauteen kun oikein natsaa! Kävin nimittäin reissussa, vuorokauden mittaisella. Mutta tuntuu kuin olisin ollut aivan muualla ainakin viikon :) Ehkä siksi, että tämä oli ensimmäinen reissu moneen vuoteen ilman Aureliaa. Oli kovin erilaista matkustaa itsekseni. Tervetullutta vaihtelua :)

Pitkä junamatka. Sillä vuorokausi alkoi. Matka oli todella hauska. Epäsuomalaiseen tapaan aloin juttelemaan. Se kannatti! Jutustelutoverillani oli mukanaan 1-vuotias tyttö, joten yhteistä puheenaihetta riitti. Sitten keskusteluun yhtyi vielä nuori, juuri ameriikasta vaihtovuodelta takaisin palannut tyttö. Tuli niin iloinen mieli siitä, että hän oli rohkeasti lähtenyt maailmalle ja oli saanut niin hienoja kokemuksia (itse en koskaan uskaltanut lähteä vaihtoon).

Kaunis kaunis keskisuomi. Junamatka vaihtui auton kyytiin. Olin jo unohtanut, kuinka uskomattoman kaunis Suomi on kun vaivautuu lähtemään stadista kehien ulkopuolelle. Niin vehreää metsää, kirkkaita järviä ja todella sykähdyttäviä sinisiä, valkoisia, keltaisia ja pinkkejä niittykukkia tien varret täynnä!

Kuva by vastavalo.fi

.
Huolenpito. Ihan hämmennyin kun takarivibasistina olen tottunut hieman erilaisiin keikkapuitteisiin. Nyt olin solisti. Se oli kyllä mukavaa! Tunsin itseni ihan tärkeäksi :) Ja sitähän olen! Olen tärkeä. Se on hyvä pitää mielessä ihan joka päivä! Minä Olen Tärkeä! :)

Hassu yhteentörmäys. Yhtäkkiä ruokailussa istui eräs luomupaikkatuttu. Molemmat purskahdimme "Mitä sä täällä teet? Teetkö sä musiikkijuttuja!!?".  Pian selvisi myös, että hänestä tulisi opiskelutoverini Jyväskylän yliopistolla ensi syksynä! Niin se maailma on pieni ja yhteen tullaan :)

Konsertit. Jep, monikossa. Kolme rentoutuskonserttia peräkkäin. Huh...  Mutta selvisin! Etukäteen taas "tiesin", että kaikki tulee menemään hyvin. Varmaankin itseään toteuttavaa ennustusta. Hauska huomata entistä enemmän ajattelevani hyvää myös tulevasta. Onhan sillä valtava merkitys ajattelenko konserttiin mennessäni, että kuitenkin epäonnistun, vai ajattelenko, että jes, tämä menee hyvin. Onnistuin - ehkä tämän ajattelun avulla? - myös säilyttämään rauhallisuuteni kaikkien konserttien ajan. Ihmeellistä ja hienoa. Joskus eräs basso-opettajani vitsaili, että olisipa hänellä saavillinen kylmää vettä kaataa päälleni, että hirveä soheltamiseni vähän rauhoittuisi. Jotakin olen siis löytänyt. Jotakin toimivaa!

Kuulijat heräilemässä konsertin päätteeksi.

.
Kuulijat. Tykkäsivät, kehuivat, kiinnostuivat, kyselivät. Sellainen on erittäin kiitollista esiintyvälle taiteilijalle!

Santun talo

Santun talo. Taiteilijaresidenssi, ihastuttava vanhanaikainen superidyllinen kesämökki järven rannalla, jossa sain yöpyä. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka jaksaa lähteä mökille joka viikonloppu! Olisin itsekin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa.

Läsnäolo. Kamerasta oli akku loppunut jo alkumetreillä (harmitti). Ei auttanut kuin imeä kaikki vaikutteet mahdollisimman vahvasti omaan sisäiseen muistikorttiini. Ja onneksi google löysi joitakin kuvia myös. Nyt takaisin musiikkileirillä toisella puolella Suomea. Lisää soittamista siis tiedossa :) Sitäpaitsi nyt on todella lämmintä ja aurinkoista kaikista sääennustuksista huolimatta!

Valoa, valoa!

Olemme musiikkileirillä! Tuntuu niin hienolta saada soittaa kunnolla ja isolla bassoporukalla. Olen odottanut tätä hetkeä, että löydän sellaisen kappaleen, joka on kirjoitettu vain yhdelle kontrabassolle, kuulostaa hyvältä ja saa aivot kiehumaan. Nyt se on löytynyt :D Onneksi täällä saa treenata aamusta iltaan.

Kämppämme naapurissa on hauskoja tyttöjä. Alkoi raju ukkossade, niin he menivät heti pihalle. Olin itsekin nuorempana sellainen. Mihin se into oikein jää vanhetessa?? Mukavuudenhaluako?

.

Olen jotenkin vakuuttunut siitä, että elämäntehtävämme (jos sellaista voi sanoa olevan olemassa) on tehdä juuri sitä, mistä tykkäämme kaikkein eniten. Tai kääntäen: se mistä tykkäämme kaikkein eniten on vihje siitä, mikä on elämäntehtävämme. Joten sitä kannattaa vaalia ja kehittää. 

Elämäntehtävä ei välttämättä ole sellainen asia, jonka me luonnostaan osaamme tai mihin meillä on superlahja. Se voi tietysti olla myöskin sitä, mutta uskon, että se ensisijaisesti on juuri se asia, mikä innostaa meitä kaikkein eniten. Itselleni soittaminen on aina ollut haasteellista ja vaatinut paljon harjoittelua. En todellakaan ole bassonsoiton luonnonlahjakkuus. Jos etsin itsestäni lahjakkuutta, niin se on lähinnä multitasking. Olen aika hyvä vaikka kuinka paljossa ja erinomaisen hyvä tekemään niitä kaikkia yhtä aikaa. En silti usko, että elämäntehtäväni on tehdä kaikkea samanaikaisesti, vaikka niin usein löydän itseni keskeltä kaiken tekemisen kaaosta...

Mikä saa sinut innostumaan tolkuttomasti? Mistä puheenaiheesta innostut niin, että voisit riemukkaana selittää ja kuunnella tuntikaupalla? Jos sinulla olisi kaikki mahdollisuudet, mitä tekisit mieluiten? Mikä tekeminen saa sinut uppoutumaan niin paljon, että unohdat kaiken muun? 

Valoa by Google-kuvahaku

.
Olin kyllä itsekin pitkään epävarma siitä, mistä oikeasti tykkään ja mitä oikeasti haluan, vaikka olin jo soitto-opiskeluissa pitkälläkin. Muistan vieläkin kuinka löysin sen. Se tuli kliseisesti ja melkein kirjaimellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin juuri valmistumassa musiikkipedagogiksi ammattikorkeakoulusta ja mietin mitä sitten tekisi. Sattumalta (?) olin lainannut kirjastosta musiikkiterapian eri muodoista kertovan kirjan. Lueskelin sitä miettien, olisiko siitä minulle jotakin. Kuitenkaan mikään ei oikein napannut, ennenkuin vastaan tuli ihan lyhyt pätkä fysioakustisesta terapiasta. Siinä luki, että ihmisiä hoidetaan matalataajuisilla äänillä, jotka ovat 27-200 hertsiä. Aivoissani sanoi KLIK ja tajusin: samat taajuudet kuin bassossa! Samassa koko olemiseni yltä ikään kuin katosi kaikki pilvet auringon edestä. Oli kirkas hetki ilman ajan kulua ja näin tulevaisuuteni selkeästi. Näin oikeastaan itseni keskellä suurta jatkumoa. Tajusin "kaiken" ja ymmärsin paikkani. Harmillisesti en jälkeenpäin enää muista tämän enempää. En muista, mitä tarkalleen tuleveisuudessa näkyi tai mitä jatkumo piti sisällään tai mitä tarkalleen ottaen tulisin tekemään. Mutta mielessäni oli selkeästi: tämä on elämäntehtäväni! Minun tulee jollain tavalla soveltaa fysioakustista terapiaa bassokonserttiin.

 .

Kirkas heti oli ja meni. Sen jälkeen olen monen monta kertaa epäillyt koko asiaa, kunnes aina yhtäkkiä jokin palanen on loksahtanut kohdalleen: pääsin Sibelius-Akatemiaan opiskelemaan, sain uuden soittimen (jossa vahvat matalat taajuudet), aina välillä vastaani pulpahti tutkimuksia aiheestani ja nyt viimeisimpänä, seitsemän vuotta myöhemmin, pääsin Jyväskylän Yliopistoon opiskelemaan musiikkiterapiaa ja tutkimaan matalia taajuuksia. Odotan innolla alkavaa syksyä, siitä tulee tulemaan kovin mielenkiintoinen! Ja nyt olen täällä leirillä ja nautin siitä, että saan soittaa! Täällä on aivan erinomaisen hyvä basso-opettaja. Oikein bassoteräsmummo. Kööpenhaminan kuninkaallisen oopperan soolobasisti Mette Hanskov. Ihanan iloinen, maanläheinen ja erinomaisen pedagoginen henkilö joka osaa opettaa ihan kaiken tasoisia basisteja. Tulee aivan Back to Basics -olo, kun pääsen oppilaaksi opiskelemaan uusia juttuja.

Kuva by Heidi

Hyvän mielen perustelut

Oli jotenkin tosi ihanaa kun satoi koko päivän. Hassua. Melkein tuntuu, että tämä positiivisuusajattelu on oikeasti tarttunut minuun ;) Ainakin huomaan, että ihan oikeasti pyörittelen mielessäni paljon mukavempia asioita kuin joskus aikaisemmin. Myöskin pinnani on pidentynyt huomattavasti. Aiemmin olin heti ensimmäisenä hyökkäämässä takaisin jos tunsin, että joku toimii minua kohtaan tavalla, josta en pidä. Sitten keksin suojautua provosoitumasta verbaalihyökkäykseen laittamalla korvatulpat korviin. Nykyään saatan jopa hymähtää ja pitää hauskanhuonona vitsinä jos joku sanoo minulle tavalla, jonka ennen muinoin olisin tulkinnut ikäväksi.

Meiän parvekkeella on ihania kukkia!!! <3

Tosiaan, lähes koko päivän satoi ja kun tuttavalleni hyväntuulisena kommentoin säätä, vaati hän perusteluja, että miten niin mukava keli? Jäin itsekin miettimään, että mitä mukavaa tässä oikeasti tarkemmin ajateltuna on?? Järjellä ajateltuna ei juuri mitään. Mutta. Päätin kaikesta huolimatta pitää hyvän mieleni, jolle en järkisyitä löytänyt. Kyllä hyvällä mielellä voi olla, vaikkei kunnollisia perusteluja jaksaisikaan miettiä, onpahan kivempaa :) Jotenkin oli vaan niin superhauskaa työnnellä sadesuojalla varustettuja vaunuja sateen tuiskeessa kun vaunujen sisältä kuului railakkaan iloista huuliharpunsoittoa :D Taisi jokuista ohikulkijaakin nykiä suupielestä :)

Lelulaatikosta löytynyt huuliharppu pääsi mukaan ulos. Vastaantulijoiden riemuksi :)

Hauskaa, se sellerinkasvatusjuttu oikeasti toimii :) Ei olla vielä kyllä päästy sadonkorjuuseen asti, mutta kaikki sellerinaatit ollaan laitettu itämään. Suunnilleen sama vaiva kuin heittää ne naatit kompostiin. Paitsi paljon kivempaa, ja ehkä jonain päivänä saa vielä ihan itse kasvatetun luomu-lähiruokasellerin :)

Naatit laitetaan astiaan, jossa hieman vettä.

.

Annetaan seistä aurinkoisella paikalla ja lisätään astiaan vettä jos se on loppunut.

 .

Kun uudet lehdet pukkaavat esiin, työnnetään multaruukkuun kasvamaan vielä isommaksi.

.

Kukkaismuija

No niin! Kirja nimeltä Luksusmuija ja seuraelämän salat (Katri Manninen ja Sanna Stellan). Aiheina vapauttava vastuunotto, raatorehellisyys, posketon positiivisuus, ylioptimistinen realismi ja toiveikas muutosmyönteisyys. Tässä koosteena itseeni parhaiten kolahtaneet jutut. Feel free to lainata kirjastosta ja lue koko kirja :) 

 

Yhtäkkiä huomasin, että meidän vanhassa kamerassahan on makro! Uskomatonta!!!!

.

.

Sadepisarat saakin sitten koristaa tätä postausta :)

Tasan yksi ihminen voi tehdä sinut onnelliseksi. Sinä itse. Sinä määrittelet ehdot, joiden pitää täyttyä, että voit tuntea itsesi onnelliseksi. Jos asetat onnesi ehdoiksi miljoonaomaisuuden, maailmanmenestyksen ja puolison, joka lukee ajatuksesi ja tekee aina niin kuin haluat, olet erittäin suurella todennäköisyydellä valtaosa elämästäsi onneton. Tämä on tietysti ongelma vain silloin, jos kärsit onnettomana olemisesta. (Ymmärsit oikein: on ihmisiä, jotka suorastaan nauttivat omasta onnettomuudestaan.)

Onneksi oli ollut hyvä sade!

Jos sen sijaan valitset onnen avaimiksi sen, että saat tänäänkin ruokaa (tai edes jotain ruokaa muistuttavaa) ja kuivan ja lämpimän nukkumapaikan (tai edes paikan, johon voit käpertyä nukkumaan) onnen saavuttaminen ei ole kovin vaikeaa.

Onnen saavuttaminen on luultavasti paljon helpompaa kuin neliapilan löytäminen!

.

Onnen viisi viisautta

Onnellisen Luksusmuijan maailmassa pätevät seuraavat säännöt:

1. Vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi.

2. Onnea ei tarvitse ansaita, sillä se kuuluu automaattisesti kaikille.

3. Jos kiinnität huomiota vain siihen, mikä elämässäsi on pielessä tai mitä elämästäsi puuttuu, olet onneton. Jos kiinnität huomiota vain siihen, mikä elämässä on hyvää, olet onnellinen.

4. Sinä päätät mihin kiinnität huomiosi.

5. On täysin luonnollista olla onnellinen kaikesta siitä hyvästä mitä elämässä jo on, mutta silti odottaa tulevaisuudelta vieläkin hauskempia, ihanampia, ylellisempiä ja jännittävämpiä asioita, sillä muutos ja kehitys on luonnollinen osa elämää.

Samalla tavalla kuin yksi ihminen voi tehdä sinut onnelliseksi, vain yksi ihminen voi saada sinut tuntemaan itsesi rakastetuksi. Arvaa sata kertaa kuka kumma se mahtaa olla. (Viiden pisteen vihje: katso peiliin.)

Oletko koskaan miettinyt, mitä rakkaus oikeastaan on? Onko se rakastettusi katse? Pikkuvauvan tuoksu? Koirasi kuonon kosketus polvellasi? Ystävän kanssa jaettu nauru? Rakastamasi bändin hittibiisi? Onko rakkaus sitä, että annat kaikkesi toisten eteen? Tai kärsit rakastettusi jätettyä sinut?

Arvaa uudelleen! Rakkaus ei ole tekoja, lupauksia tai sanoja. Se ei ole kaupankäynnin väline eikä ase, jolla kiristää muut toimimaan vasten tahtoaan. Rakkaus on vain ja ainoastaan sinussa oleva tunne ihan samalla tavalla kuin suru, ilo, kateus tai kiitollisuus. Koska Luksusmuijat tietävät rakkauden olevan vain miellyttävä fyysinen tunne heidän kehossaan, he eivät yritä etsiä rakkautta sieltä, missä sitä ei ole. He eivät vaadi rakkauteen vedoten muilta asioita, joita muut eivät pysty antamaan, eivätkä tee itse rakkauden nimissä rakkaudettomia tekoja.

Se miten kohtelemme rakastamiamme ihmisiä ei kerro siitä, miten paljon heitä rakastamme, vaan siitä miten rehellisiä olemme itsellemme ja muille, miten paljon vastuuta otamme elämästämme ja teoistamme ja miten hyvin tunnemme muut ja heidän tarpeensa. Jos haluat uudelleen tuntea rakkauden tunteen, rakkaudellisten tekojen vaatiminen toiselta on epätoivoisin ja työläin tapa saada rakkauden tunne takaisin kehoosi. 

Koska Luksusmuija ymmärtää rakkauden olevan nimenomaan hänessä itsessään oleva tunne, hän ei jää naama norsunkärsällä odottamaan, että muut herättäisivät hänessä rakkaudentunteita. Siinä missä Myrtsimimmi vielä itkee rakauden perään, reipas Luksusmuija lilluu ihan itse aiheuttamissaan rakkaudentunteissa. Jos joku toinen onnistuu sen lisäksi toimimaan tavalla, joka täyttää Luksusmuijan rakkaudella kuin kevätliukkaat terveyskeskuksen kaatuneilla mummoilla, se on hänelle vain mieluisaa bonusta, ei paha pakkomielle.

Iloisella itserakkaudella on usein magneettinen vaikutus, mutta se toimii vain ja ainoastaan, jos rakastat itseäsi itsesi takia, et siksi että muut alkaisivat ihailla ja rakastaa sinua enemmän. Eli kuten eräs nelivuotias Luksusmuija osuvasti totesi: "Kaikki tykkää siitä, joka on aina iloinen kuin lintunen."

.

Yhdeksän tapaa ylentää elämää

1. Ala pitää unileirejä: varaa viikonloppu nukkumiseen.

2. Hengitä joka aamu ja ilta kymmenen kertaa oikein syvään.

3. Ala kuljettaa mukanasi vesipulloa ja muista juoda siitä säännöllisin väliajoin

4. Mene kerran päivässä kymmeneksi minuutiksi ulos, hengitä syvään ja katsele pilviä, tähtiä, kasveja, eläimiä, ötököitä tai miehiä.

5. Syö kerran päivässä kaikessa rauhassa hyvä lämmin ateria [...]

6. Vähennä kahvinkulutuksesi puoleen ainakin kahden viikon ajaksi.

7. Venyttele kerran päivässä 10 minuuttia vaikkapa telkkaria katsoessasi.

8. Vaihda joka toinen alkoholiannos vesilasilliseen.

9. Opettele rentouttamaan kehosi iltaisin hengittelemällä syvään ja kuvittelemalla miten kehosi muuttuu raaja kerrallaan lämpimäksi, rennoksi ja raskaaksi.

Niin, ja on siinä kamerassa ihan kelpo zoomikin :)

.

"Älä unohda minua" -niminen kukkanen.

.

Keskikesän huumaa

.

Juhannusta vietettiin upean lämpimässä auringonpaisteessa Mustasaaressa. Aivan mahtava maalaisidyllipaikka keskellä Helsinkiä. Saaren päihteettömyys pelkkää plussaa!

 

.

 .

 .

 .

 .

 .

.

Hyvää Juhannusta!

Netissä tuli vastaan upea kuvakansio! 21 Pictures That Will Restore Your Faith in Humanity. Mikä ihana tunne näitä katsoessa: maailmasta löytyy rakkautta mitä odottamattomissakin paikoissa.

Iloista juhannusta jokaiselle myös meidän porukalta! :)

 .

.

 .

.

Voiton puolella

Hyvää tänään -bloggailun tarkoitushan on löytää hyvää tilanteessa kuin tilanteessa. Myöskin niissä haastavemmissa... Tässä viime päivinä havahduin kipuun ja lopulta jouduin myöntämään, että pienikin liikkuminen sattuu. Noidannuoli. Nyt todellakin tiedän, miltä se tuntuu. On se ennenkin oireillut, mutta ei näin pahana. Ilman itkuja, hetkellisiä toivottomuuden tunteita ja rumia sanoja en selvinnyt. Mutta löytyi myös hyvää, ja sen etsiminen kaiken inhottavuuden keskellä olikin melkeinpä kaikkein parasta!

Opin aika paljon erilaisia juttuja: Liikkumaan selkä suorana ja optimoimaan liikkeitä niin, että kipu olisi mahdollisimman pieni. Opin, tai oikeammin sain opetella rauhallisuutta ja pidempää pinnaa. Opin huomaamaan kuinka voi itse auttaa itseään (selvisin ilman lääkäreitä ja lääkkeitä). Tajusin olla kiitollinen hyvästä perusfysiikasta ja motoriikastani. Samoin myös olla erittäin kiitollinen miehelleni, joka jaksoi hoitaa selkääni, jaksoi auttaa lastenhoitojutuissa ja jaksoi kuunnella valitustani sen pahemmin ärsyyntymättä. Ja teki raakakakkuakin!

Ja jipii! Nyt selkä on melkein kunnossa! ...yhtäkkiä tuli mieleen vanhan kansan tapa koputtaa puuta. Sehän on pöhköä, koska siinä oletus on, että muuten sairastuu??! Itse ajattelen, että terveydestä puhuminen vain vahvistaa omaa terveyttä. Kyllä muuten taas muistaa arvostaa toimivaa fysiikkaa! Ajattelin seuraavaksi jakaa kanssanne hyvät ja toimivaksi todetut niksit ihan vain kaiken varalta... 

Parasta selälle oli mieheltäni oppimani venyttelyt ja hyvin leppoisat rangan rullaukset. Ja tietysti Sippoin Wellnessin VitalForm. Salaisuus venyttelyissä on järjestys sekä venytyksien kesto. Tämä salainen järjestys on näinkin ihmeellinen: pohkeet, pakarat, etureisi, takareisi, selkä. Venytyksien kesto on vähintään 2min ja ne tulee tehdä niin kevyesti ja leppoisasti, että venytysasentoon voisi vaikka nukahtaa. Kuten voi käydä jos venyttelee makuultaan sängyssä ;) Rankarullaukset taas kuuluvat Sippoin Wellnessin Aalto-liikesarjaan ja sen, kuten VitalForminkin, voi blogikirjoitusta paremmin oppia Sippoin Wellness -treeneissä tai kursseilla :)

 .

Ja sitten hyvänmakuisia uutisia :) Espooseen on avattu Schönberg´s -niminen luomuruokakauppa! Kävin kierroksella ja ihastuin erityisesti laadukkaan oloiseen hedelmä/vihannes- (kauppaslangin koominen hevi) tarjontaan sekä monipuoliseen liha- ja kalatarjontaan. Lisäplussaa taustamusiikittomuudesta! Pieni seikka, johon ehkei juuri kukaan kiinnitä huomiota, mutta jota vaunuissa nukkuvaa lastaan työntävä tarkkakorvaiseksi koulutettu muusikkoäiti osaa arvostaa erittäin paljon! Hintataso samaa kuin Ruohonjuuressa tai Maatilatorilla, eli hieman kalliihkompi kuin Alepa... FB-sivujaan tykkäämällä, saa päivityksiä esim. minä päivänä tinkimaidot tulee, milloin luomukahvila on päässyt aloittaaman, millon mitäkin tarjousta jne :)

Nitraatitonta luomulammasmakkaraa, mums!!!

Mehulingolle riitti kotiinviemisiä :)

.

No joo. Johan riitti mainoshöpinät :) Vaikka hyviä juttuja mainostan kyllä ihan mielelläni. Väliaika small talk: Eilen oli loistava kesäsää, tänään taas upean raikastava ja luontoa elävöittävä sadekeli :)

.

Sain tänään luettua loppuun sen hauskan kirjan, josta aiemmin mainitsin. Katri Manninen, Sanna Stellan: Luksusmuija ja seuraelämän salat. Juu, kyllä vain. Luulin itsekin ensin, että kyseessä pintaliitäjä blingbling-bimbo ja kuinka olla se hihittävin bilehile, mutta yllättävästi kirjan luksus ei viittaakaan ulkoiseen vaan sisäiseen luksukseen! Siis elämänlaatuun, kuinka olla onnellinen, tuntea rakkautta jne. Kirja oli niin hauskasti ja osuvasti kirjoitettu, että repeilin ääneen julkisilla paikoilla :D Jälleen suosittelen (ensisijaisesti naisille, joiden oletettavastikin on miehiä helpompi löytää oma sisäinen luksusmuijansa. Joku mies voisi kyllä kirjoittaa Luksusjäbän elämänlaadusta myös!). Kirja on kyllä ihan oman blogipostauksensa väärti, yritän siis saada sellaisen aikaiseksi lähiaikoina. Kirja loppuu ytimekkäästi: "Jos muiden teoreettiset mallit eivät kolahda, tee kuten tämän kirjan kirjoittajat ja keksi oma filosofiasi. Nimeä se vaikkapa "Huipputyyppi"-, "Supergimma"- tai "Megamummo"-filosofiaksi." :D