Motivaatio

Motivaatio on tullut puheeksi täällä musiikkileirillä. Siihen liittyy jännä dilemma. Nimittäin jos harjoittelen motivoituneena, niin saan paljon parempaa tulosta aikaiseksi, harjoittelu on kivempaa ja lopputulos laadukkaampaa. Jos en ole motivoitunut, mutta pakotan itseni soittamaan, niin harjoittelu kulkee kankeasti, tunnelma on ärsyyntynyt ja lopputulos surkea. Mutta aika moni soittaja oli sitä mieltä, että jos harjoittelisi vain motivoituneena, niin tulisi harjoiteltua niin harvoin, ettei oppisi mitään. Miten siis olisi paras toimia? 

Hmm... Voisinko asennoitumalla saada itseni motivoituneeksi? Ilman, että aivopesisin itseäni ja salaa sisimmässäni ärsyyntyisin kuitenkin? Jospa affirmoisin kaikkea hienoa soittoharjoittelun onnistumiseen liittyvää? Harjoittelu on innostavaa. Onnistun luomaan kaunista musiikkia. Edistyn soitossani aina kun harjoittelen. Huomaan, että tarvitsen jostakin motivaatiota affirmaatioidenkin tekemiseen. Haen kolmannen kupin kahvia ja ihmettelen kun edelleen vain väsyttää. 

Sitten tajuan katsoa myös taaksepäin. Ei ole ihme, jos väsyttää kun on ollut niin paljon kaikenlaista tekemistä (myös harjoittelua) niin monen päivän ajan. Ja se yksi hyvin tiivis konserttireissukin. Ehkä lähdenkin ulos auringonpaisteeseen ja ihmettelen mitä kaikkea hyvää ja kaunista luontoäiti tänäänkin tarjoaa ilahdukseksi! Tai mitä jos sittenkin menisin harjoittelemaan. Ihan vähän vain... Koska alkoi yhtäkkiä tekemään mieli soittaa sitä yhtä hienoa, mutta haastavaa kappaletta. Ihan vähän vain... Ehkei se affirmointi ollutkaan ihan turhaa? :)

Kuvat edelleen netistä. Vaikka sain ladattua kameran, niin piuha puuttuu... Nyt on näin.

.