Löydetty: iloa, valoa ja naurua

En oikeasti tiedä, mitä päräyttävällä tarkalleen meinataan, mutta tuntuu, että tämä viikonloppu oli juuri sitä :) Elämä voi olla niin uskomattoman mahtavaa toisinaan! En tässä muuttohässäkässä ehdi kirjoittaa retriitistä sen enempää, mutta yritän postata siitä myöhemmin, sillä se todellakin sai elämäni uudelle pyörälle. Tiedätkö sen fiiliksen, kun on niin hauskaa, että nauraa poskensa aivan kipeäksi ja silti ei voi olla nauramatta vaikka poskiin sattuu? Sellainen olo minulla oli, mutta koko kehossa!

Ensimmäisenä vastassa oli metsä. Pieni hiljainen havina ja lintujen laulu. Ja ihan oikea kesän tuoksu. Metsän takana mummola, lapsuudenkotini. Upea paikka, näin urbanisoitumisen jälkeen katsottuna!

.

Ja tietenkin suloisen hentoiset niittykukat

 .

Sitten löytyi kissa. Aurelia koettaa eläytyä Missekissan sielunelämään.

 .

Tällee leikitään kyllästynyttä, omaa rauhaa haluavaa kissaa...

 .

Mummolan portailla vilkutellaan äipälle.

 .

Circle of Women Embracing Life

 .

Retriitti oli Tammisaaren mahtavassa kesäkaupungissa. Onneksi ehdimme hiukan pyörähtää kaupungillakin!

 .

Lounaaksi mansikoita.

 .

Ja pikainen pulahdus vilvoittavaan mereen ennen paluuta piiriin. Aaaah se suolan tuntu iholla!

 .

Sillä välin Aurelia hoiti hevosia. Tässä Hrima-issikka.

 .

Ja tässä Laventeli, suomenhevonen.

 .

Aurelia innostui tiskaamaan heppakippoja. Lupasin, että vähän isompana saa tiskata kotikeittiössäkin ihmisten kippoja niin paljon kuin ikinä vaan jaksaa :)

.

Tänne heppametsään voisi tulla pian uudestaan!

.