Vuorokausi kuin viikko

Kirjoitan tätä blogia osittain siksi, että muistan siten selkeämmin hyvät ja ilahduttavat tapahtumat. Uskomatonta, miten paljon kaikkea hauskaa, hienoa, jännittävää ja kaunista voi mahtua samaan vuorokauteen kun oikein natsaa! Kävin nimittäin reissussa, vuorokauden mittaisella. Mutta tuntuu kuin olisin ollut aivan muualla ainakin viikon :) Ehkä siksi, että tämä oli ensimmäinen reissu moneen vuoteen ilman Aureliaa. Oli kovin erilaista matkustaa itsekseni. Tervetullutta vaihtelua :)

Pitkä junamatka. Sillä vuorokausi alkoi. Matka oli todella hauska. Epäsuomalaiseen tapaan aloin juttelemaan. Se kannatti! Jutustelutoverillani oli mukanaan 1-vuotias tyttö, joten yhteistä puheenaihetta riitti. Sitten keskusteluun yhtyi vielä nuori, juuri ameriikasta vaihtovuodelta takaisin palannut tyttö. Tuli niin iloinen mieli siitä, että hän oli rohkeasti lähtenyt maailmalle ja oli saanut niin hienoja kokemuksia (itse en koskaan uskaltanut lähteä vaihtoon).

Kaunis kaunis keskisuomi. Junamatka vaihtui auton kyytiin. Olin jo unohtanut, kuinka uskomattoman kaunis Suomi on kun vaivautuu lähtemään stadista kehien ulkopuolelle. Niin vehreää metsää, kirkkaita järviä ja todella sykähdyttäviä sinisiä, valkoisia, keltaisia ja pinkkejä niittykukkia tien varret täynnä!

Kuva by vastavalo.fi

.
Huolenpito. Ihan hämmennyin kun takarivibasistina olen tottunut hieman erilaisiin keikkapuitteisiin. Nyt olin solisti. Se oli kyllä mukavaa! Tunsin itseni ihan tärkeäksi :) Ja sitähän olen! Olen tärkeä. Se on hyvä pitää mielessä ihan joka päivä! Minä Olen Tärkeä! :)

Hassu yhteentörmäys. Yhtäkkiä ruokailussa istui eräs luomupaikkatuttu. Molemmat purskahdimme "Mitä sä täällä teet? Teetkö sä musiikkijuttuja!!?".  Pian selvisi myös, että hänestä tulisi opiskelutoverini Jyväskylän yliopistolla ensi syksynä! Niin se maailma on pieni ja yhteen tullaan :)

Konsertit. Jep, monikossa. Kolme rentoutuskonserttia peräkkäin. Huh...  Mutta selvisin! Etukäteen taas "tiesin", että kaikki tulee menemään hyvin. Varmaankin itseään toteuttavaa ennustusta. Hauska huomata entistä enemmän ajattelevani hyvää myös tulevasta. Onhan sillä valtava merkitys ajattelenko konserttiin mennessäni, että kuitenkin epäonnistun, vai ajattelenko, että jes, tämä menee hyvin. Onnistuin - ehkä tämän ajattelun avulla? - myös säilyttämään rauhallisuuteni kaikkien konserttien ajan. Ihmeellistä ja hienoa. Joskus eräs basso-opettajani vitsaili, että olisipa hänellä saavillinen kylmää vettä kaataa päälleni, että hirveä soheltamiseni vähän rauhoittuisi. Jotakin olen siis löytänyt. Jotakin toimivaa!

Kuulijat heräilemässä konsertin päätteeksi.

.
Kuulijat. Tykkäsivät, kehuivat, kiinnostuivat, kyselivät. Sellainen on erittäin kiitollista esiintyvälle taiteilijalle!

Santun talo

Santun talo. Taiteilijaresidenssi, ihastuttava vanhanaikainen superidyllinen kesämökki järven rannalla, jossa sain yöpyä. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka jaksaa lähteä mökille joka viikonloppu! Olisin itsekin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa.

Läsnäolo. Kamerasta oli akku loppunut jo alkumetreillä (harmitti). Ei auttanut kuin imeä kaikki vaikutteet mahdollisimman vahvasti omaan sisäiseen muistikorttiini. Ja onneksi google löysi joitakin kuvia myös. Nyt takaisin musiikkileirillä toisella puolella Suomea. Lisää soittamista siis tiedossa :) Sitäpaitsi nyt on todella lämmintä ja aurinkoista kaikista sääennustuksista huolimatta!