Tissinvilautusta ja muita voimavaroja

Iloinen konserttivieras Karjaan kirkossa.

Leirikonsertit ovat enimmäkseen olleet meidän aikataulullemme liian myöhäisiä, mutta eräs ystävällinen pianisti lupasi ajaa meidät kämpille heti kun pieni väsyy. Joten pääsimme mukaan! Jo autossa Aurelia selitti, että kirkossa ja konsertissa pitää sitten olla hiljaa, ei saa puhua. Aika hauskaa, koska en ollut sanonut sitä hänelle! Karjaan kirkko on upea kivikirkko jostain 1300-luvulta ja osasimme käyttäytyä arvokkaasti :) Mitä nyt vaivihkaa vilauttelin tissiä takapenkissä. Mutta eiköhän itse Jeesuskin ole imenyt Neitsyt Marian tissiä, että tuskin se voi paheksuttavaa olla ;) (ja saihan aiheesta ihan repäisevän otsikonkin!)

Tänään heräsin aamuviideltä. En saanut enää unta vaikka väsytti. Lopulta nousin ylös. Aluksi otti päähän, kuten varmasti ymmärrätte. Huomasin kuitenkin nopeasti, että oli kaunis, aurinkoinen aamu ja päätin, että tämä kuitenkin oli se oikea jalka! :)  

Sitäpaitsi en muista milloin viimeksi olisin saanut viettää rauhallista aamua ihan itsekseni (yleensä Aurelia herättää minut). Ihana kämppiksemme Emma oli ottanut mutterikahvipannun mukaan ja aamu(Sippoin-)jumppien jälkeen keittelin todella aromikasta kahvia ja lueskelin rauhassa kirjaa.

Kirjan kohta kyllä muuten kolahti! Louise L Hay, Sisäiset voimavarasi:

Ehkä sinä olet yksi niistä ihmisistä, jotka ovat koko elämänsä olleet vihaisia. Olet pinttynyt suuttuja. Tapahtuu jotakin ja sinä kiukustut heti. Et koskaan pääse suuttumusta pidemmälle. Pinttynyt kiukku on lapsellista - haluat tehdä kaiken oman makusi mukaan. Sinun tulisi kysyä itseltäsi:

* Miksi reagoin aina suuttumalla?

* Mikä minussa saa aikaan tilanteita, joissa minun on suututtava?

* Onko tämä ainoa tapa suhtautua elämään?
* Tätäkö haluan?
* Ketä yhä rankaisen tai rakastan?
* Miksi haluan yhä olla tässä tilassa?
* Mikä uskomukseni aiheuttaa kaikki nämä turhaumat?

* Mikä minussa ärsyttää toisia ihmisiä?

Miksi toisin sanoen uskot, että päästäksesi päämäärääsi sinun on suututtava?

Etenkin viimeinen lause jäi mietityttämään. Tunnistin kyllä vihaisen itseni, vaikka nykyisin kyllä toisinaan onnistun pääsemään suuttumustakin pidemmälle. Suuttumisessa on tietynlaista voimaa, jonka avulla voi saada aikaiseksi esim laittaa jokin pielessä oleva asia kuntoon, joten ehkä se siksi tuntuu niin tarpeelliselta toimintatavalta? Mutta olen varma, että kaikkien osapuolien kannalta mukavempia vaihtoehtoja on olemassa.

No. Sitten vain opettelemaan niitä. Koti on mitä erinomaisin paikka testata senhetkisen tasonsa. Siellä näkee, onko oikeasti oppinut jotakin vai onko vain höpötellyt lämpimikseen... :)