Ahvirmoinnista

 .

Haluan kiinnittää huomioni siihen, että affirmointi toimii! Vaikka olisikin ajatellut ja unelmoinut hienoja juttuja, niin sitten kun ne alkavat toteutumaan, saatankin helposti ajatella, että kävipäs hyvä mäihä. Kuitenkin tajusin, että unelmoinnissa ja affirmoinnissa on perustavanlaatuinen ero. Ainakin omalla kohdallani. Jos ajattelen jotakin upeaa asiaa, mutta tiedostan samalla, ettei se voi toteutua, silloin se on unelmointia. Taas jos ajattelen jotakin asiaa, ja olen erittäin motivoitunut asian toteutumiseen ja "tiedän", että se toteutuu, silloin se on affirmointia. Näinhän tässä kävi:

Aurelia sai paikan steinerpäiväkodista ja aktivoiduimme etsimään asuntoa lähempää, täältä kun on sinne melkein tunnin matka. Teinipoikamme käy samassa paikassa Steinerkoulua ja olemme jo pitkään ajatelleet, että pitäisi muuttaa lähemmäksi. Nyt kun Aurelia sai sieltä sen päiväkotipaikan olin todella motivoitunut saamaan uuden asunnon (teinipoika jaksaa kyllä näpyttää iPodiaan tunnin bussimatkan, mutta pieni tyttö ei... ja minunhan pitäisi aina viedä ja tuodakin) ja "tiesin", että se kyllä järjestyy tavalla tai toisella.

Tuo "tietäminen" on aika jännä juttu. En oikein tiedä mistä se tulee enkä pysty itse (ainakaan tietoisesti) vaikuttamaan siihen, mitä "tiedän" ja mitä en. Vähän kuin että jos tulevaisuutta voisi "muistaa" samalla tavalla kuin mennyttä, niin muistaisin, että meillähän on se paras mahdollinen asunto! Mutta epäilen, että affirmointi varmaankin toimii juuri niin, että kun sitä tekee, niin niitä affirmoimiaan asioita alkaa "tietämään". Minulle kuitenkin on usein käynyt niin, että ensin "tiedän" ja sitten affirmoin. Silloin affirmointi tuntuu tosi helpolta ja vahvalta :)

.
Käytännössä se tapahtuu niin, että sanon itselleni ääneen tai mielessä positiivisessa muodossa olevan lauseen ja "tiedän" sen tapahtuvan. Affirmoin siis meille "parasta mahdollista asuntoa" ja oikeastaan tein sen "kunnolla" vain yhden kerran. "Tietäminen/muistaminen" sen sijaan oli mielessä kokoajan. Mieheni oli teinipojan kanssa Roomassa samoihin aikoihin, ja siellä he minun tietämättäni kävivät affirmoimassa Vatikaanin upeimmissa kirkoissa. Ja kuinka ollakaan, heti seuraavana päivänä meille tarjottiin asuntoa!! Kyllä Vatikaanissa on voimaa ;) Ainakin placebo-sellaista ;) Niin, placebohan itse asiassa onkin juuri se juttu, se "tietäminen"! Ehdin juuri päivää ennen musiikkileirille lähtöä käydä katsomassa kyseistä asuntoa ja paikka on todella ihanteellinen. Koulumatka 5min, lähellä iso leikkipuisto ja paljon metsää, alueella lapsiperheitä ja hyvät kulkuyhteydet. Eilen allekirjoitimme sopimuksen ja muutamme kuun vaihteessa!!! Aika mahtavaa!

Kivoja uusia maisemia!

.

Nyt ollaankin kannettu säkkikaupalla tavaraa kirppikselle ja roskikseen. Saan jotain kummia kiksejä siitä, kun kaapit tyhjenee vanhasta roinasta ja tänne tulee tilaa. Puhdistusreaktio? ;) Onkin ihan hyvä muuttaa sellaisen kolmen vuoden välein, niin pääsee vanhasta roinasta helposti eroon. Ja samalla tulee uutta tilaa uusille hyville jutuille! Esim. olen vienyt niin paljon tavaraa pois, että minulla olisi oikein sopivasti tilaa ihan omalle tietokoneelle :) Koska tarvitsen riittävän hyvän syyn hankkiakseni jotakin uutta (esim. oho, heitin rikkinäiset talvikenkäni roskiin viime keväänä, täytyy siis vissiin ostaa uudet) niin otin syyksi ensi syksyn opiskelut! Enhän voi ottaa tätä koko perheen konetta sinne mukaan... Jee, kivaa, saan oman tietokoneen :) Ehkei ihan yhtä lennokas affirmaatiolause kuin oppikirjoissa, mutta "tiedän" että se toimii :)