Elän keskellä runsautta ja yltäkylläisyyttä. Saan kaiken mitä tarvitsen. Affirmaatioita, joita olen toistellut erityisen ahkerasti viime aikoina. Lama näkyy myös oman navan ympärillä. Sinänsähän lamaan sisältyy vahva positiivinen mahdollisuus: sellainen, että me länkkärit saatamme tajuta kollektiivisesti, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha. Kun raha loppuu, huomaamme, että elämä silti jatkuu. Se raha ei ollutkaan kaikki. Elän keskellä runsautta ja yltäkylläisyyttä. Saan kaiken mitä tarvitsen. Sitä kannattaa tilanteen tullen muistutella itselleen.
Tilanne kärjistyi omalla kohdallani tänään hieman yllättävällä tavalla. Olin menossa työhaastatteluun kun menomatkalla tajusin, että rahat riittää vain yhteen suuntaan. Haastattelun jälkeen kotiin oli pakko tulla liputta. Istuin junassa ja pelkäsin. En tarkastajia, vaan koko tilannetta. Rahatilanne on, kuten päätellä voi, hieman haastava. Haastattelussa oli käynyt ilmi, että työ olikin jotakin muuta kuin mainostettiin joten sieltä ei leipää irtoaisi. Tunsin kuinka sisällä oleva möykky vain paisui ja paisui. En edes huomannut milloin itku oli alkanut. Taisin itkeä jo matkalla junaan? Elän keskellä runsautta ja yltäkylläisyyttä. Saan kaiken mitä tarvitsen. Yritin muistella tätä samalla kuin yritin olla pyyhkimättä valuvia meikkejä valkoiseen paitaani.
Kun olin nousemassa junasta tunsin yhtäkkiä lempeän kosketuksen selässäni. Voi ei, ajattelin. Joku tuttu on nähnyt mut ja mä en saa koottua itteäni! Mihin mä pääsen piiloon!? Mutta se oli tuntematon nainen joka sympatiaa säteillen ojensi minulle nenäliinan. Hän jäi samalla pysäkillä ja kulki hetken vierelläni kun kiitollisena pyyhin sotkuista naamaani. Sitten hän katsoi minuun aidosti välittäen ja sanoi "Hyviä päiviä tulee vielä!". "Joo niin tulee" nyökkäsin kiitollisena ja samassa nainen katosi vilinään kuin kunnon vanha perinteinen enkeliklisee.
Elän keskellä runsautta ja yltäkylläisyyttä. Saan kaiken mitä tarvitsen. Tuossa tilanteessa tarvitsin juuri tuota! Ymmärsin myös jälleen kerran kuinka pienen pienillä eväillä me voimme jokainen tukea kanssakulkijoitamme. Toisena kertana on minun vuoroni olla se pelastava enkeli. Täytyy sanoa, että on kyllä suurenmoinen seikkailu tämä elämä. Odotettavissa takuuvarmasti paljon yllätyksiä ja uusia käänteitä. Elän keskellä runsautta ja yltäkylläisyyttä. Saan kaiken mitä tarvitsen. Ja ei, ei tullut tarkastajia. Kiitos elämälle siitä. Ja anteeksi HSL... ;)
Näillä mennään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti