Vuoden vaihtuminen on mahdollisuus muuttaa kurssia parempaan, juu lässyn lässyn, tottakai, mutta eikös kaikki vuoden päivät ole? Ovat kyllä. Ehkä uuden vuoden magia onkin siinä, että niin moni henkilö päättää ryhdistäytyä samanaikaisesti. Lehdet ja lööpitkin tukevat sitä. Laihduta, lopeta huonot elintavat, muutu paremmaksi ihmiseksi. Ehkä se tosiaan on helpompaa, kun muutkin yrittävät?
 |
| Mummolan hevoset olivat ihanan pehmoisen pörrön peitossa <3 |
.
Mutta mihin ihmiset tällä kaikella oikeasti pyrkivät? Ihanneihmisiksi? Millaisia sitten ovat ne "ihannehenkilöt", jotka ovat saavuttaneet tavoitteet ryhdistäytyä ja muuttua paremmaksi ihmiseksi? Mitä ominaisuuksia on "paremmalla ihmisellä"? Onko tämä kenties utopiaa ja kuuta taivaalta?
 |
| Tältä näyttää tyytyväinen hevonen. Mikäs siinä, kun kaikki on tosi kohdillaan :) |
.
Aina välillä kyllä tapaa niitä sellaisia melkein yli-ihmisiä. Sellaisia, joilla tuntuu olevan kaikki tosi kohdillaan ja voisivat muuten olla suorastaan ärsyttävän täydellisiä, mutta jotka eivät vain ärsytä, koska ovat niin ihastuttavan sydämellisiä ja lämpimiä. Löysin näille yhden yhteisen nimittäjän. Ei, he eivät välttämättä ole laihoja. Eivätkä he kaikki ole raittiita tai edes savuttomia. Tottakai terveellisyys ja hyvät elintavat on tärkeä asia, mutta se ei ratkaise tätä.
 |
| Voi sitä ihastuksen ja hääräilyn määrää kun mummon naapurimummon takapihalta löytyi hurmaava leikkimökki! |
.
Näillä "ihanneihmisillä" on sisällään, ei sen vähempi asia kuin ELÄMÄNILO. Se paistaa, tai ennemminkin loistaa ihmisestä. Se tekee kenestä tahansa kauniin, upean ja puoleensavetävän. Ihminen, jolla on elämäniloa on... no, tietenkin – iloinen! Ja jos ihminen on iloinen, niin sehän on aivan parasta, sillä silloinhan asiat ovat juuri tosi kohdallaan!
Elämäniloa, sen enempää kuin onneakaan ei saa kaupasta, kuten tiedämme. Mistä sitä sitten saa? Luulen, että sitä on jokaisen sisällä valmiiksi suunnattomat, ellei äärettömät määrät. Meidän kait vain täytyy keksiä tai löytää se, jokainen omasta itsestään. Ja olla hämääntymättä kaikesta sellaisesta, mistä ehkä ihan syyllä voisi käyttää sanaa mammona. Elämäniloahan on oikeastaan kaikkialla, kunhan pitää aistit viritettynä löytämään sitä.
Olen aika paljon miettinyt sitä ikuisuuskysymystä, "mikä minusta tulee isona?". Siihenkin kysymykseen voi liittää elämänilon. Silloin homma tuntuu paljon järkeenkäyvemmältäkin. Vaikkapa näin:
The question you should be asking isn't, "What do I want?" or "What are my goals?" but "What would excite me?”
Ja jos ilosta ajattelee näin, niin se tuntuu ehkä ihan helpolta saavutettavalta:
Tässäpä projektia (kuulostaa kivemmalta ja mahdollisemmalta toteuttaa kuin "uudenvuodenlupaus") tälle vuodelle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti