Mä haluuuun!

Kiinalainen sanaonta sanoo, että jos haluat olla ikuisesti onnellinen, istuta puutarha. Puutarha – sen enempää kuin parvekekaan – ei ole koskaan valmis. Siinä riittää aina puuhaa, ihan justiinsa niin paljon kuin vain haluaa. Ja mitä nyt valmiilla parvekkeella tekisi edes? Sehän on juuri se touhuilu, mikä siinä on niin hienoa. Kun voi istuttaa ja seurailla elämän virtaamista, katsoa ja iloita miten kasvit kasvaa ja auttaa niitä aina kun se on mahdollista. Ja tuntea iloa kun siinä elämän virrassa näkyy se hyvin kliseinen oman käden jälki. Koko parvekkeen loisto on siitä kiinni, mitä haluaa. Jos ei halua, tai ajattelee, että mitä välii, niin eihän sellainen parveke kukoista koskaan. Se, että haluaa, on hyvä juttu!

Kirjahyllystä tupsahti parvekekirja. Nyt inspiraation kipinä alkoi syyhyämään!

Luin lehdestä syrjäytyneen henkilön haastattelun. Ymmärsin raastavan selkeästi, kuinka vahvasti elämänlaatumme on omissa käsissämme. Syrjäytyneisyyteen johtavia asioita on tottakai monenlaisia, enkä ajattele, että ne olisivat syrjäytyneen oma syy. Päinvastoin. Mutta kuitenkin siinä tilanteessa ihminen itse – ei kukaan muu – on se, joka valitsee, että millään ei ole väliä. Elämänkipinän herääminen kun on niin paljon ihmisestä itsestään, asenteistaan ja ajatustenvalinnoistaan kiinni. 

Elämänkipinä. Se syttyy juuri siitä, että haluaa jotakin, että unelmoi ja toivoo niin lujasti, että haluaa toteuttaa sen. Me olemme ehkä oppineet, että haluaminen on väärin ja itsekästä, mutta okeastaan se ei sitä ole. Se on päinvastoin se voima, joka kuljettaa meitä eteenpäin! On monia maailmankatsomuksia, jossa opetetaan, että oma haluaminen on kaiken pahan lähde ja että siitä pitäisi päästä eroon. Ehkä sen voi ymmärtää jollakin syvemmällä tavalla (jos joku teistä lukijoista on perehtynyt näihin, niin kommentoikaa!), mutta ainakin tällä konkreettisella tasolla tilanne, ettei halua enää mitään on aika lähellä tuon syrjäytyneen henkilön maailmaa. 

Ratkaisevaa on tietenkin mitä haluaa. Tätä kysymystä tulisi tarkastella mahdollisimman syvällä ja sielullisella tasolla millä itse kukin milloinkin liikkuu. Mammonan tasolla tähän kysymykseen tulee väärä vastaus.

Sanotaan, että saat sen mitä haluat. Tämä haluaminen tarkoittaa tietenkin juuri tuollaista intohimoista, elämänkipinän sytyttävää halua. Jos todellakin janoaa jotakin asiaa ja se inspiroi niin kovasti, että sen eteen on valmis tekemään suunnilleen mitä vaan, niin kyllähän se on aika selvä juttu! :)

Mutta kuten sanoin, ratkaisevaa on tietenkin mitä haluaa....

.

Ja tietysti on hyvä muistaa aikataulu. Eli ei sitku, vaan nyt! Mitä haluan tänään? Hmm... no äkkiä ajateltuna ainakin paljon iloisia hetkiä! Ja jos todella janoan sitä ja se inspiroi minua niin, että teen lähes mitä vain sen eteen, niin vähemmälläkin se voi toteutua! :D