Tuntuu tosi vahvasti siltä, että maailma on muuttumassa, vinhaa vauhtia ja parempaan päin. Ehkä se maailmanloppupäivä oikeasti oli jonkunlainen kulminaatiopiste? Ihmiset tuntuvat totta vieköön ajattelevan yhä enemmän sydämellä ja toivovan kukin toisilleen hyvää. Kun kadulla alkaa näkymään entistä enemmän tällaisia, niin on helppo aistia, että maailmassa puhaltaa uudet tuulet:
 |
| Love <3 |
.
Silti (vai siksi?) oma, henkilökohtainen lähitulevaisuuteni ahdistaa. Tiedän, aivan turhaan. Se järjestyy kyllä. Mutta minua ottaa päähän. En tiedä mihin suuntaan olen menossa ja mitä pitäisi tehdä. Tai oikeastituntuu kyllä, että tiedän, mutta en vain saa sitä ajatusta kiinni. Se ärsyttää kuin kielen päällä oleva sana, jota vain ei millään saa päähän.
Olen siis työtön työnhakija, juuri sanomassa irti innostavaa opiskelupaikkaani, joka antoi paljon, mutta kuitenkin otti liikaa. Tuntuu raskaalta ja surulliselta. Mutta kuulen tässä samalla jonkin ihmeellisen sisäisen äänen. Se sanoo, että tällainen epätietoisuuden vaihe on oleellinen. Tässä on jotakin, jokin juju ja tarkoitus, minkä elämän oppikoulun tapaan saatan nähdä vasta reilusti jälkikäteen. Luotan siihen, että päädyn kyllä oikeaan paikkaan. Tai oikeastaan olen jo, tottakai kokoajan ollutkin!
Onneksi näen niin paljon hyvää ympärilläni. Aivan hämmästelen sitä hyvän määrää. Vaistoan kevään tulon ilmassa, sellaisen laajemman skaalan, ihmiskunnan kokoisen kevään, jonkin uudenlaisen kukoistuksen, ei ehkä tänään vaan seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuvan. Ällöttävä utopisti, saatettiin ennen vanhaan ajatella. Nykyään jo ymmärrämme, miten paljon voimme asenteillamme, ajatuksillamme ja tulevaisuudentoivollamme vaikuttaa todellisuuteen. Ainakin omaamme. Eikä meillä muuta todellisuutta oikeastaan olekaan käytettävissä. En tiedä mitä tuleman pitää, mutta gut feelingini kertoo, että tämä uudenlainen kevät kantaa mukanaan jotakin todella hienoa meille maapallon asukeille <3
Onneksi näen niin paljon hyvää ympärilläni. Aivan hämmästelen sitä hyvän määrää. Vaistoan kevään tulon ilmassa, sellaisen laajemman skaalan, ihmiskunnan kokoisen kevään, jonkin uudenlaisen kukoistuksen, ei ehkä tänään vaan seuraavan kymmenen vuoden aikana tapahtuvan. Ällöttävä utopisti, saatettiin ennen vanhaan ajatella. Nykyään jo ymmärrämme, miten paljon voimme asenteillamme, ajatuksillamme ja tulevaisuudentoivollamme vaikuttaa todellisuuteen. Ainakin omaamme. Eikä meillä muuta todellisuutta oikeastaan olekaan käytettävissä. En tiedä mitä tuleman pitää, mutta gut feelingini kertoo, että tämä uudenlainen kevät kantaa mukanaan jotakin todella hienoa meille maapallon asukeille <3
 |
| Sanoma ei täysin auennut, mutta anteeksipyydettävää riittää. Meillä kaikilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti