Elämä tekee niin herkullisia kepposia toisinaan! Ja niin kutkuttavan kliseisestikin! Lyhkäisesti: moni asia otti päähän ja kun lopulta en jaksanut mesota, niin huomasin, että se koko juttu olikin vallan loistava.
Tänään oli aika matalaenerginen päivä ja enkä oikein saanut mistään inspiraatiosta kiinni. Kun ei ole pakko tehdä, niin tekeminen on täysin omasta inspiraatiosta kiinni. Ja jos ei inspaa, niin ei saa mitään aikaiseksi. Saamattomuus ärsytti. Sitten raahauduin musiikkiopistolle opettamaan sitä päivän ainoaa oppilasta. Kun lopulta pääsin paikan päälle, tuli viesti, ettei oppilas pääsekään tunnille. Silloin otti vielä enemmän päähän: olisin paljon mielummin jäänyt kotiin harjoittelemaan soittoa (jota en siis ollut saanut vielä aikaiseksi), mutta nyt en enää kuitenkaan ehtisi kotiin ennen Aurelian hakemista päiväkodista. Että ihan turha tääkin reissu (ja päivä!)... Vaan kappas nappas, elämä on hassu veikko se!
Ajattelin, että eipä tässä nyt sitten muutakaan, jatkanpa vain samanlaisissa epäinnostuneissa saamattomuustunnelmissa ja laahustin apaattisena viereiseen kahvilaan ennen Aurelian hakemista. Mutta! Räikeänä ja häikäisevänä vastakohtana olotilalleni yhtäkkiä kahvilassa olevat tyypit alkoi juttelemaan (jo itsessään melko häikäisevää), mutta eivät mistään säästä (joka oli kurja ja josta kyllä sinänsä olisi riittänyt valittamisen aihetta), vaan siitä hieman friikahtavasta (mutta siinä hetkessä niin uinuvasta) intohimostani, äänivärähtelyistä!! Nämä keskenäänkin vieraat tyypit ymmärsi vibojen päälle tosi paljon, ja keskustelu oli erinomaisen hedelmällistä ja inspiroivaa. Se on ehkä yksi elämän innostavimmista asioista, että saa jakaa ajatuksia toisten samanmielisten ihmisten kanssa! Pian olin aivan muurahaiset pöksyssä. Kuten ne muutkin! Yksi parhaimmista fiiliksistä se! :) Arvostan ihan huipusti sitä, kun elämä tällaisen saamattomuuden keskellä hieman jeesailee!!!
 |
| Että näin! :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti