Moni koiranulkoiluttajamummeli taas voivotteli, kun yöllä oli satanut lisää lunta. Minä päätin ottaa toisen näkökulman: Ei se muutama sentti lunta tässä konkurssissa paljoa paina, mutta sen sijaan kyllä valkoiset hanget tuntuvat huomattavasti piristävämmiltä kun ne sepelinruskeat ja koirankusikeltaiset!
Mietin mitähän on mahtanut käydä niille kukkanuppusille, joista kirjoitin blogiini aiemmin. Menin katsomaan. Siellä ei ollut lunta laisinkaan ja katsokaa mitä kaikkea sieltä löytyi!!
 |
| Kyllä luontoäiti tietää. Se on kevät nyt. |
 |
| Mikähän nää oikein on? |
 |
| Ihan reilun kokoinen möllykkä |
 |
| Voikukka tulossa |
 |
| Ja vissiin koiranputkikin |
 |
| Kiinnitä huomiota lumipenkkaan. Se on taas valkoinen. |
 |
| Puropuiston puro solisee jälleen |
 |
| Kohta on lehtiä |
Leikkipuistossa on valtavan kokoinen korikeinu. Aurelia melkein nukahti sen kyytiin.
Matkalla kirjastoon kuljimme moko-kaupan ohi. Aurelia kiinnostui kaupasta kovasti, koska siellä oli hyllyittäin kumiankkoja. Hänen kokeillessaan kaikkia ankkoja juttelin kaupan tädin kanssa ja hän vaikutti erittäin mukavalta ihmiseltä. Sellaiselta, joka on jo nähnyt elämää ja kerännyt matkan varrelta paljon viisautta. Juttelimme mm. lastenkasvatuksesta ja hänen mielestään oli pelkästään positiivinen asia, että Aurelia harjoitteli kaupoilla olemista ja käyttäytymistä.
Kirjastossa Aurelia viihtyi myös valtavan hyvin.
Kävin vielä punttisalillakin. Hiekkapaperoidut kuulat olivat tosi jees. Viimeaikainen vatsatauteilu kyllä tuntui vielä, ja pitikin lopuksi mennä venyttelyhuoneeseen loikoilemaan. Käytännössä vedin päiväunet siinä samalla :) Ihan hyvä temppu se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti