torstai 3. maaliskuuta 2011

Älä valita, saat valita

Makuuhuoneemme ikkunassa kasvaa jättimäinen, koko ikkunan peittävä palmuvehka. Ja se on tehnyt kukan! Ei maailman kaunein, mutta kukka se on kuitenkin. 

Palmuvehkan erikoinen kukkatervehdys

Seuraavaksi piti tietysti mennä katsomaan mitä tamarindin nupuille kuuluu. No, tamarindi olikin huijannut minua, sillä eivät ne mitään kukkanuppuja olleet, se vain teki uusia lehtiä. Ei se mitään, hyvä, että tekee niitäkin.

"Nuppu" onkin uusi lehti, vertaa oikeassa alanurkassa olevaan.

Huomasin aivojeni pyörittelevän niin pöhköä asiaa, että oli pakko nauraa ääneen itsekseni. Se oli numerosarja: "Kolmetoista, kaksitoista, yksitoista, puolitoista". Kaikkeen sitä ajatusenergiaa riittääkin :D

Onneksi päässäni on pyörinyt myös loistava aforismi, joka muistaakseni on Arno Kotron käsialaa: "Älä valita, saat valita!". Tämän blogin olemassaolo perustuu juurikin tuollaiselle ajattelutavalle.

Bussissa tuli tosi hyvä mieli kun seurasin parin teinipojan juttuja. Ensinnäkin juttunsa olivat ihanan lapsellisia mielikuvitusjuttuja. Mutta tärkein syy miksi iloitsin oli, että kaveruksista toinen oli suomalainen ja toinen somali. Vaikea selittää, mutta näiden ystävyys oli upealla tavalla ja molemminpuoleisesti kunnioittavaa. Tähän malliin: 
Somali: "sillä vois lentää vaikka minne maailmaan" 
Suomalainen: "Niin, vaikka Somaliaan tai Viroon"
Rasismiin kun törmää nykyään vaikka missä, niin oli hienoa nähdä näin fiksuja isänmaan toivoja. Tosin pojat jäivätkin ökyalue Westendin pysäkillä pois. En voinut olla ajattelematta, että varmasti vaikuttaa maahanmuuttajien itseluottamukseen ja käytökseen sijoitetaanko heidät ökyalueelle vai spugeslummiin...

Pidin taas bassotunnin musiikkiopistolla. Tunnin jälkeen Aurelia halusi soittaa pianoa ja innostui kovasti kun piano olikin hieman paremman kuuloinen kun meidän kotipiano. Lisäksi pianotuoli oli hyvä ja tukeva, joten uskalsin laittaa pikkupianistin siihen istumaan.




Kampin kauppakeskuksessa oli myös ilmapallopäivät. Minun makuuni tuollaiset hössötyspäivät ovat liian ruuhkaisia, mutta tuli hyvä mieli kun Aurelia sai pallonsa. Kuvassa olemme Kampin lastenhoitohuoneessa, joka on aivan loistava paikka.

"Balloballoballo!"

2 kommenttia:

  1. Anonyymi4.3.11

    Hei, tosi hauskaa lukea kerrankin vain iloisista asioista! Hyvä että jaksat olla niin positiivinen, ainakin näin blogissa. Ihan hyvä muistutus itsellekin siitä että asenteella ON väliä... :)
    ReettaV

    VastaaPoista
  2. Niinpä, yllättävänkin paljon :)

    VastaaPoista