Aivot käy kuumana

Ilokseni voin todeta, että alan saamaan asioita järjestykseen. Tiesin kokoajan, että hanskojen heittäminen naulaan ei minulta onnistu. En vain voi. Ja hyvä niin :) Kiitos myös rohkaisevista kommenteista, sellaiset ovat ihan aina ja ihan kaikille kullan arvoisia, mutta erityisesti heikompina hetkinä. Ja luulen, etten ole ainoa, jolla on niitä... ;)

Pääni oli siis räjähtämäisillään, mutta arvasin, että jotakin siellä tapahtuu, ei kai siellä muuten niin kova myllerrys kävisi. Nyt se juttu alkoi purkautumaan, ja on kyllä todella kiehtovaa ja jännää, mitä sieltä on alkanut loksahtelemaan tietoisuuteeni! Aihe on aika levällään vieläkin, joten tullee melkoisen pitkula postaus. Mutta jos jaksat loppuun asti, ja aihe herätti pienintäkin vastakaikua, kuulisin ajatuksesi aiheesta erittäin mielelläni! Prosessointi kaaoksesta jonkinlaiseen tolkkuun on melkeinpä itseironinen vertauskuva sille, mitä näkemyksiä tämä myllerrys on tuottanut. (Pitäkää kiinni hatuistanne...)

Tiedät vanhan kysymyksen, että jos puu kaatuu metsässä ja kukaan ei ole kuuntelemassa, niin kuuluuko silloin ääni? Vastaus on tietenkin "ei". Ei kuulu ääntä, sillä se mitä ymmärrämme äänellä on oikeasti aivojen tulkinta tärykalvojen vastaanottamasta ääniaaltovärähtelystä. Äänen kuuleminen vaatii ohjelman, jolla värähtelyn informaatio voidaan koodata ääneksi kutsumaamme muotoon. Siksi ääntä ei puuesimerkissä ole, mutta äänivärähtelyä toki on. Aivojemme ohjelma tulkitsee värähtelyn siis asiana, jota kutsumme ääneksi, mutta jokin muu ohjelma voi tulkita samojen ääniaaltojen tuottaman informaation esimerkiksi graafisina kuvioina (jotka toisinaan kylläkin muistuttavat kaatuneita kuusia).

Eiks saundaakki hyvälle nää kaatuneet kuuset!?

Koko maailmankaikkeus on värähtelyä, muodossa ja toisessa, kuten tiedämme. Kaikki mikä on, värähtelee. Ja kaikki mikä on, on olemassa sen takia, että se värähtelee. Ihminen on vastaanotin (ja lähetinkin, mutta se on toinen juttu), joka vastaanottaa tiettyjä värähtelytaajuuksia eri aistiensa kautta. Aivomme pystyy tulkitsemaan, eli aukikoodaamaan aistien kautta sisääntulleet värähtelyt asiaksi, jota kutsumme todellisuudeksi. Kuten puuesimerkissä, tämä tarkoittaa, että ymmärtämämme "todellisuus" on olemassa vain silloin, kun jokin ohjelma (kuten aivomme) tulkitsee värähtelyn sellaiseksi.

Joku muu lähetin&vastaanotin lähettää ja aukikoodaa jotankin muita värähtelyinformaatiota, mikroaaltolähtein&vastaanotin on varmaan sinullakin ahkerassa, jokapäiväisessä käytössä (=kännykkä). Ja kuten tuosta audiografiikkaesimerkistä kävi ilmi, on vastaanottimia, jotka aukikoodaavat samoja värähtelyä kuin ihminenkin, mutta aivan eri lopputuloksella. Maailma ja todellisuus on siis aivan eri, riippuen vastaanottimesta! Tämä on mielestäni kovin kiehtova ajatus!

Olis vissiin vähän eri mesta -fiilis jos yhtäkkiä alkais aukikoodaan maailmaa kaikuluotaimella.

Aivomme vastaanottavat jatkuvasti sellaista maailmankaikkeudessa liikkuvaa värähtelyä joka osuu kohdallemme ja joiden taajuuksia aistimme pystyvät havaitsemaan ja aivo-ohjelmamme aukikoodaamaan. En tiedä montako aistia oikeasti on olemassa, mutta jo nämä viisi (kuusi) tunnettua tuottavat joka murtosekunti kirjaimellisestikin ihan käsittämättömän määrän informaatiota. Jotta tajuntamme ei tilttaisi, täytyy aivojen pakata tämä informaatio tehokkaalla tavalla. 

Kuten musiikkiterapian professorimmekin luennoi, tapahtuu enin osa pakkaamisesta alitajunnan tasolla. Viisaat aivomme ovat oppineet seulomaan oleellisen informaation turhasta, yhdistämään toisiinsa liittyvät aistihavainnot kokonaisuuksiksi sekä muilla tavoin pakkaamaan bittejä mahdollisimman pieneen muotoon (se kaikki inputti kuitenkin jää jonnekin alitajunnan syövereihin, ja niihin voi päästä käsiksi esim. hypnoosin avulla). Esitietoinen mielemme (preconscious) vertailee mihin tunnetiloihin aikaisemmin tallentuneen informaation perusteella tämä kuuluisi. Tietoinen mieli loppusilaa (tietoiset valintamme) ja prosessin lopputulos muodostaa "todellisuuden", eli jokaisen oman käsityksen maalimasta. "Todellisuus" on siis hyvin pieni ja tiukasti rajattu palanen "kaikesta".

Viisas professorimme tiesi myös kertoa, että rajaamis&pakkaamisohjelmaan voi kukin itse vaikuttaa ja tähän paras työkalu on meditaatio. Sen avulla voi vaikkapa määritellä tarkemmin, mitkä asiat pakkausohjelma tulkitsee oleelliseksi ja mitkä turhiksi. Mitä siis haluan rajata tietoisuuteeni kaikesta siitä valtavasta informaatiomäärästä mitä aivot prosessoi, se vaikuttaa siihen, millainen "todellisuuteni" on. Aivan kuten sen jo kauan sitten kuultu ajatus, maailma on sellainen, millainen haluan sen olla. (Voisin kyllä mieluusti korjauttaa tuon bugin tässä ohjelmassani, jonka mielestä eri koneiden tuottamat hurinat ja ininät ovat tärkeää informaatiota! Muut ihmiset eivät tunnu kiinnittävän sellaisiin mitään huomiota kun taas minä olen niistä jatkuvasti tietoinen ja se häiritsee ja vie turhaa energiaa).

Voisin vaikka nähdä marraskuun näin!

.

Onnittelut, jos pysyit kärryillä tai edes jaksoit lukea tähän asti! Olin ajatellut kirjoittaa vielä siitä aikaisemmin mainitsemastani mikroaaltoja absorboivasta kankaasta lisää, sillä sain siitä tänään niin hyviä kokemuksia, mutta taitaa olla ihan riittävä pläjäys tässä jo valmiiksi, joten toiseen kertaan se :)