Ylläripylläri

Yllätys! Iloinen yllätys on mitä parhain juttu ja tänään sellainen tupsahti nenäni eteen keittiön pöydän ääressä istuessani. Mieheni ojensi minulle kukkapaketin ja toivotti hyvää hääpäivää! Häkellyin niin, että vain nauroin koko tilanteelle kun ilon tuottama lämpö kahmaisi sydämestä. Juttu oli nimittäin se, että en ollut itse muistanut koko asiaa vähimmässäkään määrin, se siis tuli todellakin kuin salama kirkkaalta taivaalta! Toinen yhtä ilahduttava yllätys oli paketin sisältö. Emme kumpikaan tykkää nuupahtavista leikkokukista (ei mikään hyvä symboli avioliitollekaan), mutta paketti oli niin kevyt, ettei siellä mitään ruukkuakaan voinut olla. Oli kyllä jännittävää availla lehtikääröjä :) Ja yllätyin ja ilahduin tosi paljon sisällöstä. Aivan loistava idea! <3

Bambustögä!

.

Lupasin kertoa lisää mikroaaltoja absorboivasta ihmekankaasta :) Meillä on myös mikroaaltosäteilyn vahvuutta mittaava laite, ja sen perusteella tiedän, että esim. junissa on aivan hirvittävän vahvat mikroaaltosäteilytasot. Jokaisessa vaunussa on junan WLANi, viattoman näköinen pikkuruinen antenni, joka lähettää ja vastaanottaa mikroaaltoja (langaton tiedonsiirtohan toimii nimenomaan mikroaaltosäteilyn avulla, samaan tapaan kuin radiolähetys siirtää informaatiota radioaaltojen avulla). Tosi moni matkustaja käyttää junan wlania tietokoneellaan, jolloin myös jokainen läppäri säteilee ja vastaanottaa mikroaaltoja. Koneita voi yhdessä vaunussa olla monta kymmentä. Sitten päälle vielä jokaisella matkustajalla on taskussaan kännykkä, joka nostaa säteilyvoimakkuuttaan normaalia huomattavasti korkeammalle tasolle, koska kuten tiedämme, junassa on huono kenttä. Ja kännyjä saattaa yhdessä vaunussa helposti olla viitisenkymmentä. Ei ihme, että pää alkaa olla tokkurassa kolmannen matkustustunnin jälkeen! Usein olen todella stressaantunut ja kireä kun nousen junasta ulos, vaikka junamatkustus mielikuvassani onkin rentouttavaa.

Matkustelen aika paljon junalla tuonne kouluun ja takaisin. Testausmielessä olin tällä kertaa tehnyt itselleni aluspaidan ja päähuivin tuosta absorboivasta kankaasta. Kangas on kudottu ohuista hopea- ja kuparilangoista, jotka kulkevat valkoisen puuvillalangan sisällä. Näistä muodostuu tiivis verkko, jota mikroaallot eivät läpäise. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mittarimmekin perusteella tämä on totta. Kangas on muuten peräisin Sveitsin armeijasta, jossa sitä käytetään suojaamassa arkoja asioita langattomalta (eli mikroaaltoja käyttävältä) vakoilulta.

Nousin junaan ja totesin, että siellä todellakin säteilee ja päähän sattuu. Äkkiä invavessaan siis ja kääriytymään näihin ihmekankaisiin :) Ja aaaaah!!!! Heti kun kiedoin huivin päähäni, tuntui kuin olisin työntänyt pääni jonkin kvanttifyysesen madonreiän läpi suoraan ihmeellisen rauhalliseen metsään! Tajusin varsin vahvasti, että tässä ei ole kyse placebosta vaan ihan oikeasta jutusta. Puin vielä sen aluspaidan ylleni ja yläkehoon laskeutui samanlainen autuaallinen tunne. Junassa sen kankaan vaikutuksen huomaa erityisen hyvin, koska siellä sitä mikroaaltosäteilyä on niin räikeän paljon. Ero säteilyn vaikutuspiirissä olemisen ja siitä erossa olemisen välillä on niin suuri, että sen todellakin voi itse aistia! Aluspaita oli helppo piilottaa villatakin alle (vaikka kuuma tuli), mutta päähuivi näytti ihan siltä, että olen juuri karannut teho-osastolta vakavan päävamman saatuani. Oli pakko kietoa sen päälle vielä oma kaulahuivi, jolloin lopputulos oli enemmän muslimi. Mutta parempi sekin. Ihmekankaiden sisällä oleminen oli niin mahtavaa verrattuna ilman niitä olemiseen, että sellainen vaihtiehto ei tullut kysymykseenkään. Arvaatte varmasti, että tämä matka sujui todella miellyttävästi (lukuunottamatta hieman lämpöistä tunnelmaa monen huivin sisällä) ja noustessani ulos junasta oloni oli kevyt ja rento kuin rauhallisen metsäviikonlopun jälkeen.

huppu päähän ja metsään!