Huh, vihdoin ehdin istahtamaan koneelle, toivottavasti rauhassa. Mutta täytyy myöntää, että mukavampi sen on näinpäin, että tekemistä on hieman yläkanttiin kuin alakanttiin. Tämän päivän paras anti on ehdottomasti ollut rauhallisuus ja ainakin osittainen pysähtyminen. Arvostan tällaisia juhlapäiviä, jolloin kaikki paikat ovat kiinni. Onpahan syy hengailla kotona :)
 |
| Mun parvekevalot ei oo halloveenia tai joulua nähnykään, mutta tykkään niistä tosi paljon (ehkä just siks!) |
.
Oikeastaan kävin kyllä kaupassa. Hämärtyvä kaupunki oli peittynyt salaperäiseen usvaan, eikä ihmisiä ollut missään. Paitsi siinä yhdessä koko lähialueen ainoassa auki olevassa kaupassa, siellä vasta jonoa olikin. "Mun pitäis ajatella, että aina se jono, minkä valitsen on se kaikkein hitain", huomasin ajattelevani lähetyessäni kaupan takaseinää, jossa jonon pää kiemurteli. Hymyilin absurdille ajatukselle ja ajattelin, että tällä kertaa jonottaisin aivan rauhassa ilman muiden jonojen ja jonottajien kyttäämistä. Päätin aikani kuluksi hakea lehtitelineeltä naistenlehden selailtavaksi ja oikein mietin, kuinka kivaa olisi lueskella lehteä jonossa ja sitten laittaa se takaisin telineeseen ihan pokalla kun lopulta päädyn kassalle asti. Muistin, että yksi kassa oli kiinni, joten suuntasin kohti sen lehtitelinettä. No, enpäs ehtinyt kurkottaa lehteä edes, kun kassa aukesikin ja pääsin suoraan maksamaan! Hi hiii :) Maailmankaikkeus on ihmeellinen paikka :)
Löysin muuten Jyväskylästä mahtavan paikan, Säde-kahvilan. Siellä on kaikkea superfoodeista tarotkortteihin ja verianalyyseihin, mutta hassuinta ja innostavinta siellä on se porukka! Intoa puhkuvia luomuhörhöjä ja kunnianhimoisia elämäntaiteilijoita. Paikka oikein pursui ideoita ja hyvää meininkiä. Taisin löytää itselleni sopivan hengauspaikan <3 Samassa paikassa tapasin myös sen fysiikan tohtorin ja oli kuin olisin pompannut suoraan johonkin kuohuvaan vesiputoukseen. Uskomaton määrä ajatuksia, ideoita ja näkökulmia, mutta hauskinta oli se, että todellakin tajusin, mistä puhuttiin. Samaan aikaan en päässyt puuta pidemmälle ja menin vain entistä enemmän hämmennyksiin tutkimusaiheistani (värähtely), mutta samalla sain melkeinpä pelottavan laajan käsityksen siitä, mitä oikeastaan olen tekemässä. Kokemus jätti jälkensä ja sulattelen esiin nousseita asioita varmasti vielä tovin. Ensi viikolla menen taas samaan paikkaan ja ties ketä värähtelyhörhöjä sillä kertaa tapaan :)
Meillä on mikroaaltosäteilyä absorboiva kangas. Voi että sellaisen sisällä on hyvä olla! En ole sähköallerginen tai sellaista, mutta huomaan kyllä eron selkeästi! Mikroaatosäteilyähän on tosi paljon kaikkialla kaupungissa (ja kotona jos omistaa WLANin ja muita langattomia härpäkkeitä) eikä sitä varsinaisesti huomaa. Mutta kun menee tuon kankaan sisälle, niin se tuntuu ihan kuin olisi pulahtahnut kesänraikkaaseen lähteeseen! Yhtäkkiä kaikki epämääräinen kireys ja epämukavuus katoaa ja tulee vähän samanlainen helpottunut fiilis kuin silloin kun koko päivän päällä ollut tuuletin, jonka hurinaan ei ole kiinnittänyt huomiota, yhtäkkiä sammuu ja autuaallinen hiljaisuus täyttää koko talon, sellainen helpotuksen "aahhhhhhh!" :) Tästä voisin kirjoittaa lisää toisessa postauksessa, nyt pieni tyttö haluaa leipoa äidin kanssa oranssin kakun. Se tulee olemaan porkkana-karppikakku, nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti