Yksi hauska tapa katsoa elämää, on ajatella, että sattumaa ei ole. Silloin kaikki, pienetkin, asiat ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Ja sanomattakin kai selvää, että merkityksellinen ja tärkeä elämä on... no... tärkeää ja merkityksellistä! :)
Jollekin turha tavara voi olla toiselle todella tarpeellinen. Tai joku voi tarvita juuri sitä, mitä toinen haluaisi antaa. Esimerkiksi minulla on kotona käyttökelvottomat, eriparia olevat kumpparit, sillä valmistaja oli niputtanut pariksi yhden kokoa 37 ja toisen kokoa 38, eikä sitä huomattu ajoissa. Ja aivan varmasti on olemassa ainakin yksi henkilö tällä planeetalla, joka joutuu ostamaan aina kahdet eri kokoa olevat kenkäparit siksi, että jalkansa on erikokoiset. Antaisin niin paljon mielummin hänelle nämä hyvät kumpparit ihan ilmaiseksi, kuin laittaisin roskikseen. Tai varmaankin teen niistä kukkaruukut ensi kesän parvekkeelle, mutta silti.
Minulla on paljon tavaroita, joille ei ole käyttöä ja jotka olisivat jollekin toiselle kultaakin kalliimmat. Ja toisinaan taas minulta puuttuu vaikkapa juuri tietyn mallinen mutteri tai muu pikkupala saatan tulla ajatelleeksi, että tälläkin hetkellä jossakin päin planeettaa jollakin on juuri tarvitsemani pikkuesine aivan turhana tilan täytteenä ja ilahtuisi päästessään siitä eroon, tai jossakin joku heittää juuri tällaisen mutterin roskikseen. Maailmassa samaan aikaan heitetään kaatopaikalle miljoonittain käytöstä poistuneita purkkeja, ja samaan aikaan joudutaan tekemään tilalle vähintään saman verran uusia (molemmissa kohdissa ympäristöä rasittaen). Kuinka hienoa olisikin, jos tässä maapallon yltäkylläisyydessä kysyntä ja tarjonta kohtaisi toisensa!
Jollekin turha tavara voi olla toiselle todella tarpeellinen. Tai joku voi tarvita juuri sitä, mitä toinen haluaisi antaa. Esimerkiksi minulla on kotona käyttökelvottomat, eriparia olevat kumpparit, sillä valmistaja oli niputtanut pariksi yhden kokoa 37 ja toisen kokoa 38, eikä sitä huomattu ajoissa. Ja aivan varmasti on olemassa ainakin yksi henkilö tällä planeetalla, joka joutuu ostamaan aina kahdet eri kokoa olevat kenkäparit siksi, että jalkansa on erikokoiset. Antaisin niin paljon mielummin hänelle nämä hyvät kumpparit ihan ilmaiseksi, kuin laittaisin roskikseen. Tai varmaankin teen niistä kukkaruukut ensi kesän parvekkeelle, mutta silti.
Minulla on paljon tavaroita, joille ei ole käyttöä ja jotka olisivat jollekin toiselle kultaakin kalliimmat. Ja toisinaan taas minulta puuttuu vaikkapa juuri tietyn mallinen mutteri tai muu pikkupala saatan tulla ajatelleeksi, että tälläkin hetkellä jossakin päin planeettaa jollakin on juuri tarvitsemani pikkuesine aivan turhana tilan täytteenä ja ilahtuisi päästessään siitä eroon, tai jossakin joku heittää juuri tällaisen mutterin roskikseen. Maailmassa samaan aikaan heitetään kaatopaikalle miljoonittain käytöstä poistuneita purkkeja, ja samaan aikaan joudutaan tekemään tilalle vähintään saman verran uusia (molemmissa kohdissa ympäristöä rasittaen). Kuinka hienoa olisikin, jos tässä maapallon yltäkylläisyydessä kysyntä ja tarjonta kohtaisi toisensa!
 |
| I would love to be the last one, but how much can I choose? |
.
Kun tulin jälleen tällä viikolla yliopistolle huomasin, että fillarini etukumi oli tyhjä. Ehdin murehtia sen verran, että voi p*ska mulla ei oo täällä mitään renkaanpaikkausvälineitä, kun huomasin aivan lähellä olevan käytettyjen pyörien kaupan. Ajattelin, että sieltä voisin lainata pumpun ja katsoa onko rengas todella puhki vai muuten vain tyhjä. Kun aloin pumppaamaan huomasin, että itse asiassa venttiilistä puuttuu pikkuruinen palanen ja siksi ilma on karannut (joku oli tehnyt pikku jäynän, nice...). Kysyin kaupasta olisiko heillä sellaista palaa. Ja kyllä vain, siellä romulaatikossahan oli kaikkia pikku varaosasia, ja oikean kokoinen venttiilipala myös. Sain sen pikkuisen romupalasen ilmaiseksi ja kaupan täti kiinnitti sen paikoilleenkin. Heille pieni juttu, mutta minulle todella suuri juttu! Ja kuinka he "sattuivatkin" olemaan juuri siinä, missä heitä tarvitsinkin! Tällaista "sattumaa" toivon elämältä lisää!
.
Olen todella riemuissani myös opiskelutoverini puolesta, joka onnistui löytämään kysynnän ja tarjonnan erinomaisen loistavan kohtaamisen. Kaverini toiveena on hoitaa keskosia musiikkiterapian keinoin sekä tutkia aihetta tarkemmin. Maailmassa on myös keskosten hoitoa tutkiva tutkimusryhmä, joka toivoi pystyvänsä palkkaamaan musiikkiterapiaan erikoistuneen tutkijan. No, kuten arvaatte "sattuman" kaupalla, nämä kaksi löysivät toisensa! Nyt alan ymmärtää, mitä "win-win" parhaimmillaan merkitsee!
Ja minä olen menossa tapaamaan fyysiikan tohtoria, joka on innostunut samasta aiheesta, mistä teen musiikkiterapiassa gradua: värähtelyn vaikutuksesta ihmiseen. Tuntuu uskomattomalta, että minulla - bassotaiteilijalla - ja fysiikan tohtorilla on jokin yhteinen kiinnostuksen kohde! Kyllä maailma on ihmeellinen paikka! Minut löi ällikällä eräs vahva päähänpisto: on täysin mahdollista, että minusta vielä jonain päivänä tulee fysiikan tohtori! Nimittäin jos teen aiheesta väitöskirjan joskus, niin fysiikan laitos on varmasti osuvampi paikka siihen kuin musiikin laitos. Ja minä - basisti, taiteilija ja elämäntapaintiaani - olen sentään opiskellut fysiikkaa sen yhden pakollisen lukiokurssin verran... Eikö ole ihmeellistä! :D
Ja minä olen menossa tapaamaan fyysiikan tohtoria, joka on innostunut samasta aiheesta, mistä teen musiikkiterapiassa gradua: värähtelyn vaikutuksesta ihmiseen. Tuntuu uskomattomalta, että minulla - bassotaiteilijalla - ja fysiikan tohtorilla on jokin yhteinen kiinnostuksen kohde! Kyllä maailma on ihmeellinen paikka! Minut löi ällikällä eräs vahva päähänpisto: on täysin mahdollista, että minusta vielä jonain päivänä tulee fysiikan tohtori! Nimittäin jos teen aiheesta väitöskirjan joskus, niin fysiikan laitos on varmasti osuvampi paikka siihen kuin musiikin laitos. Ja minä - basisti, taiteilija ja elämäntapaintiaani - olen sentään opiskellut fysiikkaa sen yhden pakollisen lukiokurssin verran... Eikö ole ihmeellistä! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti