Ikävissä tilanteissa saattaa nousta esiin ajatus, että miksi??! ja tää on niin turhaa. Mutta yrittämällä kieltää negatiiviset asiat, tulee helposti vain lisänneeksi niitä. Miinus ynnä miinus ei välttämättä olekaan plussaa, ainakaan tunnetasolla. Jos ei muuta tarkoitusta keksi ikävälle tilanteelle, niin ainakin siitä voi aina oppia jotakin. Ikävät tilanteet on yllättävän tehokkaita harjoitusvastuksena ja indikaattorina omasta senhetkisestä tilanteesta. Sitä olen viime päivinä saanut tehdä...
Viime aikoina olen saanut hyvää harjoitusvastustusta opettelemaan taitoa antaa ikävien asioiden ja kommenttien vain olla. Sillä jos vastaan niihin, ne vain paisuvat ja samoin tapahtuu jos yritän puolustella tai selitellä. Paras keino on antaa mennä toisesta korvasta ulos. Ei se helppoa ole, ja siksi voikin ajatella, että onpas hyvä juttu, että harjoitusvastusta ja oman tason indikoivia tilanteita on minulla tässä elämäntilanteessa varsin riittävästi.
Hypätään hieman kysymykseen tämän blogin merkityksestä. Voi kritisoida, että onko tällainen positiiveilu pelkkää itsensä ja muiden huijaamista, että kirjoittaa vain hyviä asioita ja antaa itsestään vain hyvän kuvan. Että eikös se ole silkkaa valehtelemista jos jättää osan totuudesta kertomatta. Näkökulmani on kuitenkin toisenlainen. Vaikkakin valitsen jakaa blogissani ensisijaisesti niitä hyviä asioita, niin tottakai (vai valitettavasti?) minulla on myös negatiivisia puolia, tunteita ja ajatuksia. Tottakai haluan yrittää nähdä elämäni hienot asiat ja korostaa niitä, negatiivisten asioiden korostaminenhan vain ruokkisi negatiivisuutta, ja itse enemmän tykkään mukavista ja kivoista (eli positiivisista) asioista. Hieman positiivisuuskritiikki tuntuu jopa kummalliselta, sillä eihän se ole keneltäkään pois, jos joku pyrkii olemaan iloinen ja nauttimaan elämästään?
Harjoitusvastustusta rakentamattomien kommenttien sietoon saatan saada mistäpä muualtakaan kuin kotoani (kukaan ei ole profeetta omalla maallaan -sanonta on varmaan peräisin jostakin oikeasta tilanteesta). "Muista kirjoittaa tämä sitten siihen blogiisi" muistutetaan, kun hermostun tai kun v*tuttaa. Tai "mikset perusta ennemmin paskablogia kun haluat sitä paskaa niin paljon?" kun ilmaisen v*tutukseni ääneen (olispa muuten todella ankea sellainen blogi... he he...). Mutta hyvän korostaminen ei ole sama asia kuin yli-ihmiseksi muuttuminen. Ihmiselämään kuuluu tottakai myös negatiiviset asiat, siitä varmasti olemme kaikki samaa mieltä. Se on muuten yksi hyvä syy meidän olla täällä, elää tätä elämää johon kuuluu negatiivisetkin asiat: opettelemassa (harjoittelemassa!) kuinka fokusoida hyvään kaikesta negatiivisesta huolimatta. Kaikissa tilanteista voi oppia tällaista fokusointia, mutta erityisen tehokkaasti sen voi oppia juurikin niissä ikävissä tilanteissa. Siispä voi pitää jopa hienona asiana, että elämässämme on negatiivisiakin asioita, sillä meillä voi olla niistä paljonkin iloa! Miinus ynnä miinus saattaa sittenkin olla myös plussaa, tunnetasollakin! Mutta se on jo korkeamman tason matikkaa.
Nyt on upea auringonpaiste ulkona. Saan istua rauhassa kirjastossa opiskelemassa (ja bloggaamassa...). On hiljaista ja sopivan lämmin. Tässä hetkessä on paljon hyvää! Positiivisten asioiden esiinkaivelusta tulee hyvä mieli. Haluan vaalia niitä, koska ikäviä (lue:oppimis-) tilanteita tulee ilman esiinkaiveluakin. Aivan sama huijaanko ja suggeroinko itseäni hyvään moodiin. Mitä väliä onko placeboa vai ei, jos lopputulos miellyttää? :) Ihanaa aurinkoista päivää jokaiselle, sinne kotiin myös! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti