De-ja-vu ja muita jänniä ilmiöitä

Tänään minulla on ollut ainakin neljä vahvaa de-ja-vuta. Ne ovat todella kummallisia tuntemuksia!!! Jostakin luin hauskan tavan tulkita de-ja-vuta (en harmillisesti enää muista mistä luin tai kuka ajatuksen oli keksinyt, mutta kiinostava se on joka tapauksessa): Ennen kuin ihminen tulee maan päälle, tekee hän (yhdessä Jumalan tai "suuremman älyn" kanssa) suuntaviivoja mm. siitä, mitä tulevan elämänsä aikana haluaa oppia fyysisesta elämästä. Kun synnymme tänne, unohdamme suunnitelmamme ja se on tärkeä osa pedagogiikkaa: joudut ponnistelemaan oppiaksesi kun vastaukset eivät tule hopeatarjottimella, ja juuri tämä ponnistus on se mikä auttaa meitä oppimaan ja kehittymään. Kuvittele vaikka jos kuntosalilla personal trainer tekisi kaikki liikkeet asiakkaan puolesta, jottei tämän tarvitsisi ponnistella niin paljon, mitenhän paljon asiakas oppisi saati kehittyisi? Tämän lukemani ajatuksen mukaan de-ja-vu tulee kun olet tilanteessa tai oppimassa jotakin, minkä olit "suunnitellut" jo ennen tänne tulemista. Minusta tämä on kutkuttava ajatus, ja olipa se niin tai näin, niin ainakin minulle tulee hyvä mieli kun de-ja-vun ilmestyessä ajattelen, että "taidan olla oikeassa paikassa tekemässä jotakin oikeaa".

Googlen kuvahaulla "de ja vu" löysin tämän upean, samannimisen Kristina Isakssonin teoksen.

.

Tästä positiivisuusprojektista on muuten ollut hyötyä! Huomaan sen nyt kun olen viime päivinä ollut melko stressaantunut ja epävarma tekemisistäni. Nimittäin aktiivisen positiivisuusasenteen hakeminen on nostanut valittamis- ja ankeutumiskynnystäni paljonkin! Eilen kuljin yksin pimeässä, kylmässä ja sateisessa kaupungissa kaukana kotoa. Otti päähän, kaipasin perhettäni, tunsin kaamosankeuden kurkistavan jostakin ja teki mieli itsekin pudotella pisaroita pitkin poskia. Mutta! Ennen vanhaan olisin sukeltanut syysankeuteen automaattisesti unohtaen kaikki positiivisuuteen vähänkin liittyvät asiat. Nyt mielessäni pyöri aktiivinen, suorastaan neonpunaisella alleviivauskynällä huutomerkitty ajatus: "Tässäkin tilanteessa on paljon hyvää, mitähän se olisi?". Ja tajusin, että tilanteessa oli ainakin yksi erittäin vahvasti hyvä asia: Muistin automaattisesti ankeudenkin keskellä positiivisen asenteen mahdollisuuden! Ja tottakai löysin pitkän listan muutakin hienoa. Esimerkiksi se, että pimeys, hiljaisuus ja yksinäisyys eivät ole oikeastaan ole ikäviä. Oikeastaan ne ovat täysin neutraaleja asioita ja jos haluan, voin asennoitua niihin yhtä lailla negatiivisesti kuin positiivisesti. Sillä itse asiassa pimeys, hiljaisuus ja yksinäisyys on myös hyvin rauhoittavaa ja rentouttavaa - jos haluaa asennoitua niin!

Mitä mieltä olet de-ja-vusta tai tuosta mainitsemastani tavasta suhtautua siihen? Millaisia keinoja sinulla on välttää syysankeus (vai pitäisikö sanoa "löytää kaamosilo")? Olisi ihanaa kuulla teidän kommetteja ja ajatuksia aiheesta! Hups muuten, taisin lanseerata termin "kaamosilo" aivan vahingossa... Mutta olipas se aika inspiroiva idea! Mitähän se voisi olla, miltä se tuntuisi ja mitenhän sellaisen voisi löytää? Heh hee.... :D Tässä seuraavina kuukausina pääseekin hienosti käytännön testauksiin! :D