Onni onnettomuudessa

Onni onnettomuudessa. Hyvä sanonta! Ehkä enimmäkseen ajatellaan, että se tarkoittaa jotakin harvinaisia hyvän tuurin sattumaa onnettomuuksien keskellä, mutta itse haluaisin ennemmin ajatella, että jokaisessa onnettomuudessa on myös onni. Tai jopa: jokaisessa hetkessä on onnettomuus ja onni, molemmat, ja valitsemastaan näkökulmasta riippuu kumpi tuntuu hallitsevammalta. Sen onnen huomaaminen vaatii useimmiten hieman enemmän ponnistusta, sekun ei akuutisti vaikuta hengissäselviytymiseen, kuten onnettomuuksien huomaaminen. Ja usein sen onnen näkee vasta jälkeen päin.

Parvekkeeni syklaami kukkii sitä loisteliaammin, mitä kylmempi ja märempi (=ankeampi) keli on! Siitä asennemallia!

.

Ruusutkin edelleen loistaa, vaikka aurinkoa ei ole näkynyt hetkeen! Ihan mahtavaa!

.

Bassoni alkoi yhtäkkiä rämisemään siihen malliin, että se olisi taas halki (muistanette freskonentisöijä-episodin). Aloin jo maalailemaan kauhukuvia siitä, kuinka basson korjaamiseen menisi kamalasti aikaa ja rahaa ja joutuisin tämänviikkoista konserttia varten keksimään lainabasson jnejne. Toooosi kehittävää ajattelua... not! Tänään vein sitten basson korjaajalle. Matka itsessään tuntui jo hyvältä enteeltä: bussit ja spårat tulivat tosi hyvään tahtiin ja ehdin paikalle paljon aiemmin kuin olin suunnitellut. Korjaaja koputteli bassoa ja totesi, että pieni sipaus liimaa ja sillä hyvä. Ja tosiaan, räminä lakkasi heti! Korjaaja ei edes halunnut rahaa näin pienestä jutusta ja ehdin samalla bussilipulla vielä takaisinkin basson kanssa! Kotona aloin soittamaan ja huomasin heti, että soundi parani jälleen aivan mahtavasti! Onnettomuus ja onni, kolikon kaksi puolta, joista itse voi valita mieleisemmän?

Calluna tottakai tykkää myös syyskelistä.

 .

Ja ihmeen hyvin myös minttu. Sen takana roikkuu itse asiassa tulilatva! Se on kituutellut meillä sisällä monen monta vuotta ja lopulta laitoin sen parvekkeelle kun en raaskinnut poiskaan heittää. Ja miten vehreä siitä tulikaan!