 |
| Tämä ei ole omakuva. Valitettavasti. Mutta Bodyrock on hiittiä. |
"Mitä sä oot tehny?!" Olin juuri lopettanut hiittitreenin (HIIT - High Intensity Interval Training) ja olin vissiin hieman jumpanneen näköinen kun jumppalan kahviossa istuskelevat vakkari jumppamummot tervehtivät minua. Kerroin käyneeni salilla. "Sä treenaat varmaan tosi raskailla painoilla?" Mummot olivat vilpittömän uteliaita ja sain vastailla ihan urakalla. "Ei en tosiaankaan, treenaan enimmäkseen oman kehon painolla ja treenini ovat vartin mittaisia. Joo, on mulla ohjelma. Tai siis, teen joka kerta uuden ohjelman. No okei, joskus katon täältä vihkosta jonkun vanhan jos en oo jaksanu kattoo ittelleni uutta. Joo, treenaan koko kropan samalla kertaa. Ei, en käy erikseen lenkillä, se vartin mittainen treeni on samalla lihaskuntoa ja hapenottokykyä kehittävä." Olin kuin mikäkin mainostaja :) Sitten innostuin vielä demoamaan tekemiäni oman kehonpainon liikkeitä, ja mummelit olivat tohkeissaan. "Sä oot kyllä superterveellinen, susta oikein huokuu sellainen hyvinvointi ja valoisuus" Tuntuipa mukavalta kuulla :) Innostuin selittämään positiivista ajattelua. Jotakin tämänsuuntaista:
Treenaan tietoisesti myös mieltä. Ihmisen luontainen taipumus ja evoluution myötä kehittynyt selviytymiskeino on mahdollisimman valppaasti huomata kaikki vaarat ja uhat. Siksi edelleenkin kaikki negatiivinen koukuttaa ajatuksemme hyvin nopeasti ja syö energiaamme aivan turhaan. Olen tietoisesti harjoitellut hyvien asioiden näkemistä ja hyvien tunteiden korostamista. Vaikka meillä on aivoissa aktiivinen vaaratutka, niin tietoisella harjoittelulla on mahdollista vahvistaa positiivisia aivokytköksiä jopa niin paljon, että niistä tulee hallitsevia! Ei se itsestään tapahdu, samoin kuten ei tule itsestään hyvä fyysinenkään kunto. Se vaatii harjoittelua, mutta se on mahdollista ja ehdottomasti sen arvoista!
Keskustelu oli kiinnostava ja lähti rönsyilemään monelle elämänalueelle. Kuuntelin omia innokkaita selityksiäni ja tajusin, että vaikka mummeleihin verrattuna elämänkokemukseni on kovin vähäistä, on minulle silti keräänynyt aika paljon tietoa ja ymmärrystä elämänlaatua ja elinvoimaa vahvistavista asioista. Kuin ihmeen kaupalla olen välttänyt oravanpyörään joutumisen ja siksi minulla on ollut riittävästi resursseja tutkia elämää ja siihen liittyviä korkealentoisiakin asioita. Tajuan terveellisten elämäntapojen päälle ja nautin niiden toteuttamisesta. Minulla on aikaa ja resursseja toteuttaa asioita, joista olen kiinnostunut. Minulla on päänuppi, joka suoltaa hyviä ajatuksia varmaan ainakin yli puolet kaikista ajatuksista. Mutta yksi elämänlaatutekijä on vielä hieman puolitiessä. Nimittäin nukkuminen. Sen osalta on vielä kehittymisen varaa, niin laadun kuin määränkin suhteen. Että ei tarvitse pelästyä, täydellistä ihmistä ei ole vieläkään löytynyt ;P
Päivän pohjavire oli muutenkin alusta alkaen iloisen sosiaalinen. Ja sitä vedinkin puoleeni päivän mittaan! Paitsi innokkaat keskustelut jumppamummojen kanssa, törmäilin pitkin päivää yllättäen ja spontaanisti useisiin mukaviin ihmisiin. Sosiaalinen ja iloinen vuorovaikutus on kyllä mitä parhainta!
 |
| Joulu on jännää aikaa! Ja Aurelia osasi itse laittaa koristeet takaisin! <3 |
Yksi ihanista spontaaneista tapaamisista oli sellaisen kaverini kanssa, jolla on pieni tyttö, jolta jää pieneksi juuri oikeaan vuodenaikaan juuri Aurelialle sopivia vaatteita. Joten Aurelia sai taas ison kassillisen mitä ihanimpia vaatteita <3
 |
| Onnellinen pupulapasten omistaja <3 |
 | |
| Ja ihanan tyylikäs talvitakki :) |
Iloa, rakkautta, tyytyväisyyttä, lämpöä, yhdessäoloa, hyvää mieltä? Ole hyvä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti