Kummallinen päivä! Ihmettelin miksi tunnen haikeutta ja tietynlaista surua. No ei kyllä tarvinnut kovin kauan miettiä kun se jo löytyi. Ihanaa kun on rehellinen itselleen, löytää ne jutut ja tajuaa kuinka pieniä ne omat ongelmat lopulta on :) Luopumisen tuskaa, sitähän se kummallinen olo oli. Hassua, sillä järjellä ajateltuna en oikeasti ole luopunut mistään. Mutta tunnetasolla tuntui, että olen luopunut muusikon urastani. Harmittelin sitä, ettei minusta koskaan tullut riittävän hyvää soittajaa orkesteriin. Mietin opiskelutovereitani, jotka ovat saaneet työpaikat. Tunsin kyllä iloa ja onnea heidän puolestaan, mutta samalla tunnistin hienoisen katkeruuden tunteen siitä, että minulla ei ole työpaikkaa, jonka puitteissa saan soittaa päivät pitkät, tutustua hienoihin taiteilijoihin ja upeisiin musiikkiteoksiin sekä tietysti vielä palkkaa siitä! Huomasin myös kateutta siitä, etten pääse soittamaan hienoihin konsertteihin ja erityisesti kiertueille ympäri maailmaa.
Hassua tilanteessa oli, että kokoajan tiesin, että tuntemuksiltani puuttui pohja. Eihän se, että opiskelen musiikkiterapiaa tarkoita sitä, ettenkö ikinä enää pääsisi mihinkään orkesteriin keikalle! Ja soitanhan jatkuvasti omia juttujani kuitenkin! Koko juttu oli aivan naurettava. Mistä sen voi tietää, miltä elämä näyttää kymmenen, viiden tai edes parin vuoden päästä! Mutta tilanne oli kyllä kieltämättä mielenkiintoinen. Samalla kun murehdin sitä luopumisasiaa ja tunsin itseni unohdetuksi, tarkkailin omia pöhkön oloisia tuntemuksia ulkopuolisen rauhallisesti. Vaikka järjellä ajateltuna tiesin, että tunteeni ovat aivan turhia, annoin kuitenkin niiden vain olla ja elää. Jännää oli myös huomata, että "luopumistuska" tuntui myös ihan fyysisenä tunteena vatsassa.
No, vanha tuttu juttu lopulta sai tunteet omille raiteilleen: huomion kiinnittäminen mukaviin asioihin. Niitä oli tietysti ihan silmien edessä kokoajan, ei tosiaan tarvinnut kuin kiinnittää huomion niihin.
 |
| Katse ikkunasta ulos ihanalle parvekkeelle! |
.
 |
| Kukat ilahduttavat aina! <3 |
.
 |
| Siirsin kotitoimiston ulkosalle. Diggaan tota uutta handsfreeta!!! :) |
.
Sitten menin kirjastoon ja randomisti valikoin kirjoja saadakseni selkeämmin vielä muuta ajateltavaa. Ja ihan helmijuttuja satuinkin löytämään, vai mitä sanot näistä!
.
.
.
Hassu "sattuma" oli myös se, että illalla, nämä tuntemukset jo unohtaneena tapasin kaupassa erään freelancemuusikon, joka on tehnyt juuri niitä töitä jo todella pitkään. Hänen näkökulmansa oli varsin virkistävä: hän on taas miettinyt, voisikohan sitä tehdä jotakin muutakin ja onkin parhaillaan opiskelemassa. Ettäs juu.
Ihailen Aurelian vaatetyyliä! Hän on aika tarkka siitä, mitä valikoi ylleen ja tekee jännittäviä yhdistelmiä, joita itse en edes tulisi ajatelleeksi. Kuten lilat kukkakumpparit, neonraidallinen pipo ja kirkkaankeltainen käsilaukku. Mutta se toimii!
.
Lopuksi vielä tämä mainio toteamus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti